Juuri se! Töissä alkaa olla aikamoinen kaaos päällä. Osin kaaos johtuu lähenevistä kevätjuhlista, osin siitä että ohjaajajoukossa on ollut koko tämän viikon kahden naisen mentävä lovi ja eilen se lovi syveni vielä kahdella. Mahanalus on todella saanut olla täynnä jalkoja. Onneksi yksi ohjaaja palaa tänään kuvioihin joten kerho-ohjaajaksi tässä ei sentään enää joudu repeämään. Eilen kun joutui. Vastuuohjaaja kun otti ja lähti aamupäivästä kotiin, kiitos mahdottoman pääkivun.

Olisi tuo ehkä voinut infota meitä muitakin siitä lähdöstään mutta ei, tämä oli maininnut asiasta tasan tarkkaan opiskelijalle joka teki hommia taukokopin pöydän ääressä. Ei tämä ollut asiasta maininnut edes rehtorille joten jatkokäsittelyt asian tiimoilta on luvassa. Tämän ohjaajan jälkiä kun on paikannut kuka milloinkin ja kulkenut suunnilleen tämän perässä vahtimassa ettei tämä sössi mitään lisää. Järjetöntä. Ilmanko lähin esimies on tänään menossa luottamusmiehen juttusille, tilanne lievästi "kiehuu" työmaalla.

Jos kohta työmaalla oli kaaosta, jota siellä on luvassa tänäänkin, niin ei se juuri sen selkeämpi setti täällä kotona ollut. Mikähän siinä on että ukko ehtii nukkua töiden päälle kun minä puolestani juoksen kuin aropupu pitkin keittiöä? Olkkaria? Yläkertaa? Alakertaa? Joo joo, tiedetään, mitäs olen totuttanut sellaiseksi. Voisi silti yrittää olla olematta sellainen. Onneksi ukolla alkaa loma tämän työpäivän päätyttyä joten hurraa, ensi viikolla pääsen helpolla kotihommista!

Lopullinen niitti kaaokselle tuli kuitenkin seiskan jälkeen illalla kun aloin lukea Malevin sivuja netistä. Alaikäisillä lapsilla joilla on eri sukunimi kuin vanhemmalla joka näiden kanssa matkustaa pitää olla virallinen toisen vanhemman allekirjoittama suostumusplakaati mukanaan. Just. Tai syntymätodistus. Tai joku. Ja siitähän se ajatus sitten lähti tyyliin mitvit! Että eksä saa kyllä kiikuttaa tenavat vaikka maailmanääriin, kiitos yhteisen sukunimen, mutta minä en. Siis APUA!

Kääntelin, vääntelin, pyörittelin ja tein vaikkas mitä siinä netin ääressä. Googlasin sinne tänne ja tonne. Etsin, kaivoin ja hain. Olin saada hermoromahduksen jo suunnilleen, minä näet kaivoin jonkinlaista mallia moiselle todistukselle ja kas, viimein löysin kansainvälisen version joka käynee vallan mainiosti käytettäväksi. Mutta silti. Älytöntä! Ja vielä älyttömämpää on se että jos en Malevin sivuja olisi pelmannut niin huonolla onnella me seisoisimme kentällä miettien millä ihmeellä saamme pojat koneeseen.

Todennäköistä silti on että nyt kun asia on ennalta selvillä ja minulla on kyseinen todistus näyttää tarvittaessa niin sitä tarvetta ei tule olemaan. Ja toisaalta, naapurin emännän kanssa keskustelimme asiasta ja tämä totesi ystävällään olleen lieviä ongelmia saada kaksi alle 10-vuotiasta lastaan takaisin Suomeen Thaimaan lomalta, kas kun ystävällä ei kyseistä lippulappua ollut näyttää kentällä. Tsiisus! Se se olisikin. Alkaa selvittää asiaa Unkarin päässä.

Tietenkään tämä todistusasiakaan ei voi mennä helpoimman kautta, ei tietenkään. Minullahan ei ole maksettua Wordia koneella, eikä ilmaistakaan sen puoleen, joten minähän en saanut moista todistusta kopsattua tuosta vaan. Ehei, minä kirjoitin sen sana sanasta muistioon ja kopioin sieltä. Todeten että en ole alkuunkaan tyytyväinen tulokseen, yläreunaan kun jäi lisäteksti "nimetön" ja alareunaan taas sivunumero. Pöh. Tänään koetankin ehtiä jossain välissä työmaan koneella tuon kaivamaan ja kopsimaan, työkaveri lupasi tunnarinsa lainaan siihen hommaan.

Ja nyt kuulkaa. Luulenpa että siirryn pelmaamaan kutristoani ja muutenkin laittautumaan valmiiksi työmaata ajatellen. Lapsia on herätettävänä kolme kappaletta, teini tarvitsee viime hetken ohjeet päivän toiminnoikseen ja muutenkin tuntuu että tänä aamuna on kiirusta ilmassa. Liekö se enteilee päivän kuvioita työmaalla, rauhallista kun ei sielläkään tule olemaan. Se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai, minä tulen totta tosiaan pyrkimään samaan!