Aamupäivän köhinyt ja röhinyt spede oli iltapäivällä kuuma kuin kekäle. Kuumeen mittaaminen oli aika epätoivoista touhua, meillä kun ei ole kuin kielenalusmittari ja spedehän ei sitä ymmärrä saati suostu kielensä alla pitämään. Kainalostakin koetettiin mittailla mutta jaarsumma mitä, kutittaa, sattuu, nipistää ja kutittaa. Plääh. Diagnoosi "kuume" on tehty siis äidin havaintojen perusteella. Eipä silti, minun käteni ei osaa tarkkaa lukemaa kertoa mutta erehtymisprosentti diagnoosien jaossa sillä on pitkälti alle prosentin.

Pojan 16v kuumehan oli 37.5 lauantaiaamuna kun käsimittarini nakkasin tämän selkään ja totesin että kuumetta olis, alle 38 tosin jäädään. Spedellä lämpöä oli selvästi enemmän päivällä, veikkaanpa että päälle 38 mentiin, 38.5 kaiketi hyvin lähellä sitä oikeaa lukemaa. Silmät tällä olikin aivan lurpallaan ja normaalisti niin vauhdikas nuori mies leikki villejä leikkejä seisomalla olkkarissa ja kopistamalla kahta bakugania yhteen.

Niiden villejen leikkejen lomassa poika jähmettyi yhtäkkiä aloilleen vakavin kasvoin, selvästikin tuumaili hetken mitä tapahtuu ja äiti ei ihan ehtinyt hätiin kun lapsi oli jo tuupannut toisen käden alushousuihinsa tuumien ääneen "tuiko kakka". Jep, tulihan se, kurakakka. Pierun mukana. Ilmanko kaveri oli hieman hämmentynyt ja totinen siinä bakuganeilla leikkiessään. Kovin hyvin se ei sitten mennyt ei, aiemmin iltapäivällä poika oli näet ehtinyt simahtaa meidän sänkyymme ja kas, ukko oli yhtäkkiä ampaissut pystyyn todeten lapsen pissaavan.

Äidin kysymys siitä miten se nyt niin oli käynyt sai pojan pyörittelemään silmiään, eihän hän oikein tiennyt miten siinä niin kävi. Pissa vaan tuli pippelistä vaikka lapsi ei tehnyt mitään. Olipa muuten hyvä että kakkaepisodin aikaan olin jo kotona, pissaepisodi tapahtuikin sillä aikaa kun olin kaupoilla piipahtamassa.

Tai piipahtamassa ja piipahtamassa. Kummasti minä sain puolitoista tuntia hukkumaan siihen reissuun mutta kyllä siinä sitten tuli kokeiltua vaate jos toinenkin. Aletangot tursusi mitä sievempää vaatetta ja alkuperäinen ajatus parista pusakasta koki aikamoisen rökäletappion. Neljä pusakkaa kotiutui kasseissani, kaksi niistä farkkujen seurana käytettäviksi ja kaksi legginsejen jos nyt saan aikaiseksi niitä käyttää. Sopii ne onneksi farkkujenkin kanssa joten hukkaan pusakat ei mene. Ja siis kyllä, ehkä oli vain hyväkin etten päässyt sinne kaupoille suunnittelemaani aikaan, herranjestas että Kappahlissa ja sittarissa oli rauhallista neljän jälkeen.

Ajatushan oli ollut että lähden heti puolenpäivän kintaalla kaupoille. Ukon serkku, se ykkösserkku, otti ja paukahti paikalle yhdentoista aikaan. Luonnollisestikaan tällä ei ollut kiireen kierää mihinkään siinä koska autoliikkeetkin oli kiinni ja näin ollen kiesin osto juuri sillä hetkellä ei onnistuisi. Luonnollisestikin tämä pyysi ukolta kyydin manseen siinä puoli kahden kanttiin. Luonnollisestikin siinä mansereissussa meni aikaa. Ukko kotiutui vasta hieman ennen kolmea jolloin minä olin jo tehnyt lapsille ruoan ja istunut teekupin kanssa odottamaan Gilmoren tyttöjen alkua. Höh.

Sopivasti siinä ehti junnukin kotiutua ennen kuin sinne kaupoille lähdin, tämä kun lähti puoliltapäivin kaverinsa ja tämän äidin kanssa Hoplopiin ikäänkuin syntymäpäivälahjana. Prinsessa olikin kotiutunut jo aamupäivästä väsyneenä ja pahantuulisena. Uni ei ollut tahtonut tulla millään toisena yönä pois kotoa. Pidin aikamoisen puhuttelun neidille siitä kuinka jatkossa on syytä pysyä viikonloput kotona, kukaan moista rähinää tahdo kuunnella.

Poika 16v tervehtyi muuten eilisen päivän aikana kurkkua lukuunottamatta. Kouluun tuon pitäisi mennä, saapa nyt nähdä suoriutuuko tuo sinne vai ei. Äidin ensimmäinen työviikko kun oli pojalle kovin ohdakkeinen aamujen osalta, kahtena aamuna tämä myöhästyi pari tuntia koulun alusta. Minkäs teet, pojalle on ilmoitettu varsin selväsanaisesti että jos tämä jää luokalleen niin Unkariin on turha kuvitella lähtevänsä.

Ukko jää kotiin speden kanssa, minä lupasin soitella tarhalle ja ukko saa soitella päivällä lastenneuvolaan lomalapun pyytääkseen. Saa nähdä kuinka nopeasti spede toipuu taudistaan, toivon että nopeasti. Viime yö kun oli todella levoton, kiitos vaan tauteileva spede. En tainnut nukkua kertaakaan yli puoltatoista tuntia kerralla viime yönä ja hieman se kyllä omassa olossa tuntuu. Toivottavasti tauti ei nyt osu minuun, en millään tahtoisi jäädä peittojen alle saati sohvalle lötköttämään.

Alustavasti tuumailin jo sitäkin että ukolla on onneksi iltavuoro eli jos nyt käy niin että junnu saa myös taudin mutta vasta loppuviikosta niin todennäköisesti minä voin silti olla töissä, ukkohan lähtee töihin vasta yhdeltä ja minä pystyn luultavasti sopimaan niin että lähden töistä hieman aikaisemmin kotiin. Aikas hyvä juttu olisi tuo sano. Tosin tämä systeemi edellyttää sen että junnu sairastuu tosiaan vasta loppuviikosta eli aikaisintaan keskiviikkoiltana.

Ja nyt. Menenpä puleeraamaan hiukseni kuosiin, ne on taas ottaneet mallia harakan ahterista yön aikana. Ehkäpä sipaisen hieman ripsariakin silmiin tai sitten en, tiedä häntä. Joka tapauksessa ryhdyn nyt aktiivisesti valmistautumaan töihin lähtöön vaikka siihen vielä aikaa onkin, minä kun ajattelin lähteä kävelemään vasta puoli kasin aikaan kun nyt ei sitä spedeäkään tarvitse ensin tarhaan kiikuttaa. Se on moro ja viettäkää kivakiva maanantai!