Näin aurinkoisen aamun kunniaksi. Irkkua kun mietityttää useampikin asia ja kas, kaikki samana aamuna.

Tämän postauksen otsikoksi olisi käynyt yhtä hyvin: Raivohullun rutinat. Sellainen irkusta on tullut ennen menkkoja. Tosiasiassa, olen aina ollut ennen menkkoja pahalla päällä, aina. Speden syntymän jälkeen se pahantuulisuus on pikkuhiljaa kertautunut potenssiin sata. Ihan totta. Irkku saa totaalinaksuja ennen menkkoja, tiedättekö, vähän tyyliin tempperamenttinen italialainen, tavarat lentää kun tarpeeksi risoo. Ja eilen risoi, voi pojat että risoikin. Irkulle oli järjestetty parin sadepäivän aikana yllätys yläkertaan. Eikä mikä tahansa yllätys, vaan Yllätys isolla Y:llä.

Tiedättekö, millaista jälkeä saa aikaan 5v ja 8v kun oikein on tylsää, ulos ei voi mennä ja muutenkin leikit vaatii mitä omituisempia säätöjä? Ja kun siihen lisätään hyllyn päältä löytynyt maalarinteippirulla, keittiöstä salaa haetut sakset ja vahavärit? Ette välttämättä halua kuulla mutta kerron silti. Eilen aamulla nämä kaksi sankaria saivat huoneensiivouskehoituksen. Joka hyvin pian muuttui määräykseksi johtuen siitä, että kumpikin näistä kahdesta kävi vuorollaan huutamassa rapuissa kuinka "toi ei siivoo". Koska irkulla oli kädet täynnä työtä alakerrassakin, ts pyykkäys, siivous sekä spede, irkku jätti käymättä ylhäällä. Ja viisasta olisi ollutkin pysyä poissa sieltä vielä iltapäivälläkin...

Näky joka yläkertaan saapujan yllätti totaalisesti, oli tuota, totaalinen kaaos. Jokaiseen kaapin oveen oli piirretty vahaväreillä. Paperista oli tehty miljoona lennokkia jotka lojuivat lattialla legojen, autojen, barbin kenkien, puuvärien ja tussien seassa. Joukossa näkyi myös nuken vaatteita, prinsessan vaatteita, DVD-koteloita, lasisia shakkinappuloita ja pojan 14v legoautojen paloja. MITVIT! Teki mieli ihan oikeasti ottaa ja puristaa ilmat pihalle kummastakin viattomasti sotkun keskellä istuvista rakkauden hedelmistä. Voi sitä karjunnan määrää!

Siinä sai kumpainenkin rakkaudenhedelmä kuulla, kuinka äiti paketoi molemmat ja kirjoittaa päälle osoitteeksi timbuktu, kuinka joka ainoa lelu päätyy jätesäkkiin ja kaatopaikalle, kuinka kumpikaan rakkaudenhedelmä ei ole toivottu ennen iltapalaa kerrosta alempana, kuinka täysin sama on vaikka olisi miten nälkä, jano, kuuma tai kylmä, kuinka helketin ÄÄLIÖIMÄISIÄ touhut on olleet. Rakkaudenhedelmät ei tietenkään tästä paljon perustaneet, irkkuhan nyt mäkättää ja jäkättää aina siitä huoneesta. Siinä vaiheessa ne kärähti. Hihat. Täysin.

Irkku otti ja nakkasi ensimmäisen käteen osuneen kapineen seinään. Juu-u, rehellisesti seinään. Onneksi se oli kirja, eikä esim tenava tai sakset. Sen jälkeen seinään päätyi pari pikkuautoa ja barbia. Vasta sen jälkeen kumpainenkin sankari totesi äidin olevan ihan oikeasti erittäin vihainen. Kumpikin oli valmis nostamaan pari tavaraa paikalleen siitä sotkuröykkiöstä. Noin ohimennen. Irkku puolestaan määräsi molemmat omiin sänkyihinsä koko loppupäiväksi. Joka oli muuten karkea virhearvio, sillä irkun verenpaine nousi varmaan atmosfäärisiin lukemiin samantien kun irkku sitä sotkua alkoi itse siivoilla.

Kaiken sen roinan seassa oli erinäisiä kapineita jotka oli teipattu paketeiksi sillä teipillä. Lattiaakin sillä oli teipattu. Huonekaluja. Hieman seiniä. Jumankekka, sitä teippiä oli suunnilleen joka paikassa. Eikä siinä edes kaikki. Kaikkien niiden romujen seassa oli kaksi särkynyttä shakkinappulaa. Niitä lasisia. Just! Ja nekin oli pojan 14v huoneesta haettu, kuten ne legoautotkin. Irkku raivasi kyseistä sotkupesää viisi tuntia. No olihan siinä toki katkoja, spede kun kaipasi apetta ja oli ihan pakko käydä välillä itse laskemassa miljoonaan kun sieltä putkahti uusia yllätyksiä raivatessa. Mm. erittäin kovettunut makkara. Lattiaan liimautunut tikkari. Ja vastaavia. Ja huonehan on siivottu viimeksi kunnolla perjantaina.

Mutta niin, tosiaan, siitä raivohulluudesta. Irkku tosiaan saa totaalinaksuja ennen menkkoja. Tokihan siihen tarvitaan joku todella raivostuttava syy, esim lasten huuto ja tappelu ei syyksi riitä kuten ei sekään että kodinkoneet temppuilee, mutta joku tällainen vastaava. Hormonitko ne? Asian tekee ongelmalliseksi se, että en voi mitenkään itse ennakoida ajankohtaa tyyliin "tuossa ne suunnilleen alkaa, pitääkin koettaa ottaa rela maanantai ja tiistai". Kas kun menkat tulee miten sattuu kun on tuo hormonikierukka. Kerran parissa kuussa tai sitten ei silloinkaan, ei niillä kaavaa ole. Eipä silti, ei niitä varsinaisesti edes ole, pari päivää pientä tiputtelua. Olenko ainoa? Jonka sukat menee totaalisolmuun?

Toinen otsikko joka tälle sopisi, on Kuka pelkää (mustaa)miestä? Tämä taas johtuu spedestä. Spede vierastaa joissain määrin osaa naisihmisistä. Hyvin pientä osaa. Sen sijaan miehistä spede ei hyväksy kuin isin ja kummisedän. Niin ja omalääkärin. Kaikki muut on laskettavissa kastiin "vaarallinen ja pelottava". Joka on sikäli rasittava piirre pojassa, että toisin kuin pari aiempaa vierastajaamme, speden pelkokohtaus on mallia päätön. Hyvä isä sitä itkun, kauhun ja huudon määrää. Pojan kanssa on PAKKO poistua samasta tilasta että tämän saa edes lähes rauhoittumaan. Ei auta, vaikka kuinka odottelisi josko se siitä vartin tai puolen tunnin päästä asettuisi. Ehei, spede EI asetu. Kotona ja sukulaisissa tämä nyt vielä on jotenkin hallittavissa, mutta mitenkäs sen hallitsee esim kaupassa? Kumma juttu muuten, TiTinalle-talossa spede ei onneksi katsellut miehiä, taisi olla niin paljon lapsia ja hulinaa ettei tuo joutanut.

Kolmanneksi otsikoksi sopisi Sairastupa. Sellaiseksi tämä on hyvää vauhtia muuttumassa. Poika 11v palasi isältään maanantaina, valitti julmettua päänsärkyä. Mahtoi olla mahdoton, poika ei pystynyt olemaan kivulta pystyasennossa. Eilen aamulla päänsärky oli kadonnut ja tilalla oli hervoton räkätauti. Joka sekin katosi jonnekin päivän mittaan ja tilalle tuli aivan mieletön kuiva yskä. Sellainen jossa toinen yskii kaiken aikaa ja vähänkin vauhdikkaampi liikkuminen saa aikaan liki tukehtumisen. Eilen aamulla myös ukko ilmoitti kärsivänsä julmetusta päänsärystä. Niisti ja niisti, illalla mittaili lämpöäkin jo varoiksi kun olo oli kuulemma kuin hakatulla. Ei lämpöä, ei sitä kyllä ollut pojallakaan. Yöllä irkku heräsi pari kertaa tarmokkaaseen niistämiseen ja aamuyöstä herättiinkin sitten erittäin räkäisen speden itkuun ja köhinään. Kiva.

Tänään piti muuten sinne mansikkamaa-ystävällekin lähteä, mutta peruin sen aivan suosilla eilen, kun ajattelin josko tämä kaikki kiertää ja on näemmä innokas tarttujakin. Ensi viikolla uusi yritys, josko siihen mennessä tauti olisi kiertänyt kaikki. Tuo teho taudilla hieman arveluttaa, lähinnä junnua ajatellen. Kuinka tukkoon mahtaa poika mennäkään, jos muutkin siitä tahtoo tukehtua. Eli lääkkeiden tuplaus astuu ihan varoiksi tänään voimaan.

Jaa, tulipa selitettyä ummet ja lammet. Siirryn kotitöiden pariin, sano. Viettäkää tauti-, raivo- ja pelkovapaa aurinkoinen keskiviikko!