perjantai, 29. elokuu 2008
Pitkät on piuhat
Kävin tänään kaupassa ja apteekissa. En ostanut oikeastaan mitään. Apteekista spedelle viikon antibioottikuurin ja neljän viikon singulairit. Hinta kolmekymppiä. Pikkuhiluja. Siis IHAN pikkuhiluja, eihän kolmekymppiä ole kuin... Liki kaksisataa markkaa! Jumankekka, en muista markka-aikaan ostaneeni kuin joskus todella harvoin lääkkeitä niin että olisin saanut kassalla maksaa sen kaksisataa, ja silloinkin kyseessä on tainnut olla isompi satsi vähän useampaa lääkettä.
Kaupasta en ostanut todellakaan oikein mitään. Spedelle valmisruokapurkkeja kahdeksan kappaletta. Niitä kahdeksan kuukauden ikäisten, spede kun on mitä ilmeisimmin jollekin mausteelle allerginen. Lisäksi ostin kuusi hedelmäsosepurkkia, iltapuuroihin lisättäväksi. Parit alennussormikkaat lapsille, halppissisätossut prinsessalle kouluun, spedelle alennuslakki. Niin ja kaksi uutta tuttia. Itseänikin hemmottelin, kun olen nyt niin hyvä akka muka. Ostin siis kaksi herkkujogurttiani, niitä joita en raaski ostaa kuin pari kertaa vuodessa. Niin ja sitten actimelia, niitä juomia neljä ketaletta. Ja kuulkaa, liki ilmaista.
Kassalla kortiltani veloitettiin neljäkymppiä. Siis miettikää, HIEMAN HALPAA! No, eipä niitä kapineita muovikassissakaan kyllä pahemmin ollut, pussi tullut kuin puolilleen ja oli erittäin väljästi pakattu. Voi vitsi, kun on ihanaa kun mikään ei maksa mitään. Kotona tutkin vielä kuitin, juu, ihanaa, se on vain sen... liki 250 markkaa! Siis helketti soikoon, markka-aikana me teimme viikon ruokaostokset samalla summalla. Jumankekkuli!
Kusetusta. Sitä ne eurot on. Vai mitä sanotte siitä, että tuttavani oli aivan innoissaan kun oli törmännyt kaupassa alennusleipiin? Kolmella eurolla kolme ranskanleipää, BILEET! Laktoositonta maitoa lapselle, 89 senttiä! Jiihaa, ILMAISTA! Jumankekkuli, kyllä olisi omavaraisuus in ja pop näillä hinnoilla. Perkema! Nih!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.