Vai mikä helketin hammaskausi meillä on menossa. Ensinnäkin, Spede tekee edelleen niitä hampaita, toisesta on edelleen vain toinen sivu tullut ikenen läpi ja viereen tuntuu tulevan samaa kyytiä toinen. Vaikutus, päivällä heikosti nukkuva Spede joka äkäilee reilusti, syö käsiään, ulahtelee kivusta, kakkii taajaan, tuntuu vähän väliä lämpimältä käsiin, kuolaa kuin bernhardilainen ja mikä inhottavinta, havahtelee myös yöllä kipuun.

Junnuhan puolestaan teloi yläetuhampaat pari päivää sitten niin että ien on nyt kyllä jonkinverran laskenut mutta tilalle on asettunut komea verenpurkauma, ien on siis sininen. Ei silti kipeä ja siitä ehdottoman isot plussat! Prinsessalla heiluu hammas. Tuohan nyt on ihan luonnollinen ja hyvä juttu. Pojalta 11v lähti hammas pari viikkoa sitten, ja nyt heiluu toinen. Vaan sitten se EI HYVÄ JUTTU!

Pojalla 11v heiluu maitohampaan lisäksi vielä yksi rautahammaskin. Josta poika mainitsi irkulle jo ennen joulua ekan kerran, irkku koetti ja totesi, että se tuntuu vaan sun sormessa siltä, ei se mitään heilu. Joulun jälkeen poika totesi jälleen, että hammas heiluu, irkku kokeili ja totesi, että no ei kyllä heilu. Uuden vuoden jälkeenkin poika mainitsi hampaasta, totesi vielä syömisenkin olevan hankalaa koska sattuu tietysti kun puree kun hammas heiluu. Irkku koetti jälleen, eipä heilu. Maitohammas, jonka kaveri oli jo tuolloin ottanut livohkat, heilui kuten pitikin, mutta se rautahammas jota irkku koetti ei kyllä heilunut.

Eilen illalla poika totesi, että sattuu ihan hitosti kun puree porkkanaa. Maitohammas, se heiluva, ajatteli irkku ja antoi pojalle luvan jättää porkkana syömättä. Mutta kun se on äiti se rautahammas, ja se heiluu ihan kamalasti, tuumi poika, ja kehui vielä päälle haluavansa maanantaina hammaslääkäriin. Poika 11v ja hammaslääkäri EI sovi samaan lauseeseen, jos irkku on hammaslääkärikammoinen, on poika hammaslääkärikammoinen potenssiin tuhat. Irkku pyysi pojan näyttämään kalustoaan uudemman kerran, ja tarkentamaan mikä hammas heiluu. Ja juu.

Se on rautahammas. Kolmas edestä, eli onko tuo sitten kulmahammas nimeltään. Ja juu, se heiluu. Ihan kunnolla. Siihen malliin, että irkku kuvittelisi sen lähtevän irti mikäli sen tongeilla sieltä nostaisi. Ei kuulkaa hyvin mene ei. Sitten aloitettiin syyn tivaaminen. Onko osunut johonkin. Oletko heilutellut sitä. Etkö ole harjannut hampaitasi kunnolla. Ekaan vastaus, juoksin tolppaa päin. Tokaan en. Kolmanteen, no oon aina välillä. Just. Ja ei kun taskulamppu käteen ja paremmin tutkimaan. Hammas on toisesta syrjästään aivan musta, siis kuollut. Mikä ihme voi aiheuttaa 11v hampaalle tuollaisen? Etenkin kun se tolppaa päin juoksukin oli tapahtunut kesällä. Kääk!

Ja hei, millainen äiti heiluttelee helketti soikoon viikkotolkulla väärää hammasta? Siis millainen? Bimbo? Blondi? Epäpätevä? Hittolainen, pisti oma itsekin kiukuksi, kun niin summamutikassa olen hampaita heilutellut enkä ole koko kalustoa tunnustellut samalla kertaa. P-leen irkku! Tänään poika söi kanapihviä ja nuudelia. Ja totesi sitten, että sattuu liikaa, ei pysty. Äiree kurkkasi sitä onnetonta hammasta ja sehän heiluu vielä enemmän kuin eilen. Se on ihan oikeasti irti. Höh. Maanantaina on siis edessä se hammaslääkärikeikka pojan kanssa. Saa nähdä mitä sanovat, irkulla on sellainen kutina, että pelastettavaa EI ole.

Että tällaisia hammashommia täällä. Ja hampaasta sujuvasti pitkähampaisuuteen, sitä oli aamulla aistittavissa. Kun irkku oli luvannut pyhästi itselleen illalla että nukkuu ainakin seiskaan. Viiden kanttiin heräsi Spede, tissi suuhun ja uni jatkui. Kuuden kanttiin irkku oli itse hereillä, kurkkasi kelloa ja tuumi, että pakkohan se on nukkua vielä. Menestys nyt ei ollut kovin kummoinen mutta jonkinasteinen horros sentään saavutettavissa, joka tosin katosi sen sileän tien puoli seiskalta kun irkku käänsi kylkeä. Samalla hetkellä kun irkku liikahti, kuului junnun sängystä "joko noustaan". Voi peräröörykät sentään! Ja siihen junnun pulinaan havahtui hereille Spedekin. Mrrrrr....

Joten meillä on herätty hyvissä ajoin uuteen päivään. Ihanaaaaa ärrrrrrrrrrrr... Ja sitten päivän hyvät uutiset, onhan niitäkin. Irkku sai kuin saikin tehtyä sitä kanaa. Laittelen reseptiä kunhan saan aikaiseksi, kerron nyt vain tässä yhteydessä kuinka irkkuun iski laiskimus muuten pirtimykseen olotilaan. Ohjeeseen kuului valkoviiniä, jota talossa ei ole. Punaviiniä olisi kyllä, sekä avattuna että avaamattomana mallina ja silleen. Mutta sitä valkkaria. Tai no, olisi sitä vuonna muna ostetuissa pikkupulloissa. Siis niissä mitä on tuotu liki teinivuosien huumassa laivalta ja siitähän nyt ei ole kuin viitisentoista vuotta vasta. Joten jotenkin irkku ei niitä uskaltautunut ohjeeseen käyttää.

Mutta se laiskimus. Olisi pitänyt alkoon mennä. Ja laiskimus ei jaksanut. Laiskimus meni lähikseen hakemaan salaattiaineet ja osti kuivaa omenasiideriä pullon. Suunnilleen sama asia, eikö... Ai ei vai... No, niillä eväillä mentiin ja toteanpa nyt tähän, että jos tykkää hapanimelästä niin saattaa tykätä tästä. Irkku ei. Tykkää. Söi kyllä, mutta koki raskaan pettymyksen. Onneksi teini piti. Ja poika 13v. Että näin. Nyt alkaa homma ja pennut levitä käsiin, lasten leffahetki on siis ohi. Menen nyt muka tekemään jotain hyödyllistä, jos en muuta niin heiluttelemaan vaikka pojan 11v koko hammaskaluston läpi. Ihan vain varoiksi.