Ei, toisin kuin toiveikkaimmat lukijani kuvitteli, puhe ei suinkaan ole nyt mistään miehisten miesten kapineista, ei sen enempää polkupyörän kuin autonkaan sisäkumeista saati sitten edes lapsellisen kivoista uimarenkaista. Ehei. Kyse on pyörremyrskystä joka iski koululle oikein tosissaan eilen. Jo keskiviikkona oli jonkinlaista kuohuntaa nähtävissä, kollegat, ne pienluokkien parissa työskentelevät, kun olivat perin pöyristyneitä tavasta jolla junnu silloin tiistaina siirrettiin.

Siinä määrin suurta se pöyristyneisyys oli että isojen pienluokan ohjaaja oli vatvonut asiaa oman pienluokkansa luokanvalvojan kanssa joka puolestaan oli pöyristynyt vähintään yhtä paljon ja kaivanut minulle nähtäväksi listan tukitoimista jotka kuuluu tehdä ennen kuin lasta siirretään pienluokkaan. Lista käsitti yhdeksän eri kohtaa joista tasan se ensimmäinen, keskustelu vanhemman kanssa, oli hoidettu. Loppupäässä listaa nökötti mm siirto toiseen normaali luokkaan joka on muutaman kerran ehtinyt omassa mielessäni käydä tämän syksyn aikana kun olen todennut kemioiden epäsuotuisuuden.

Eilen se sitten räjähti ihan tosissaan käsiin, aivan koko homma. Aamu meni vielä suht normaalilla kaavalla, mitä nyt itse kävin ihmettelemässä siirtoa rehtorille tyyliin "olen tyhmä nainen enkä ymmärrä että onko tämä siirto pysyvä". Todettakoon tässä ja nyt, että rehtori oli kuullut siirrosta vasta keskiviikkona ja se oli kantautunut tämän korviin junnua opettavalta pienluokan opelta. Todettakoon myös se, että rehtorihan ei näihin siirtoihin osallistu mutta hänen allekirjoitettavakseen paperit siirtojen kohdalla päätyy.

Junnusta ei ole olemassa mitään paperia. Oppilashuoltoryhmän kokoustakaan asian tiimoilta ei ole pidetty, sekin kun kuuluu normaaliin marssijärjestykseen. Ilmanko siirto tuli kouluterveydenhoitajallekin yllätyksenä tiistaina. Vaan niin se aamu. Rehtori totesi ettei mitkään siirrot ole pysyviä, tai ainakin siihen pyritään ja kyllä hän asiaa kuuli mietittävän ennen syyslomaa junnun luokanvalvojan toimesta. Sitä, että siirtopäätös on tehnyt, sitä hän ei ollut tiennyt ennen edellistä päivää sillä junnun luokanvalvojahan on sairaslomalla.

Niin. Rehtorin jutuilta siirryin työstämään omia hommiani, siitä sulavasti luokkaan kellojen soitua ysiltä, himppanen äikkää, seuraava tunti matikkaa ja kas, jälleen minä löysin itseni ruokalasta oppilaiden seurasta. Siellä ruokalassa aloinkin sitten todella miettiä että mitä nyt. Minä kun istuin oppilaiden kanssa yhdessä pöydässä syömässä ja parin pöydän päässä kävi kuhina. Oma ope kuunteli korva tarkkana erityisopettajaa joka istahti hänen ja parin muun open seuraan ruokailemaan. Välillä tuijoteltiin minun suuntaani ja tuijottelu oli sitä luokkaa että aloin jo epäillä että minulla on väriliitua kasvoissa, hiukset noussut pystyyn tai paita nurin.

Ruokavälkältä luokkaan kaasutellessani minut pysäytettiin käytävällä pienten pienluokan ohjaajan toimesta ja tiedusteltiin miten se siirto oikein on mennyt. Sitä kauhisteltiin. Ihmeteltiin. Hämmästeltiin. Kummasteltiin. Kysyttiin onko siitä tehty lausunto, siis junnusta. Ja miten ihmeessä. Luokkaan päästyäni oma ope totesi samantien että hänellä on puhuttavaa heti kun saadaan ohjattua lapsoset työntouhuun. 

Oma opehan oli junnun ope ekan ja tokan ajan, sen ekanluokan osalta junnu oli pienluokalla ensimmäisen puoli vuotta. Koskaan ei mitään sen merkillisempiä ongelmia ollut kun oma ope opetti junnua, ainoat ongelmat oli aina silloin kun astmalääkkeiden annostuksia muuteltiin ja koetettiin löytää uutta tasapainoa lääkitykseen ja ne hoitui aina kun lääketasapaino saatiin taas kuntoon. Oma ope oli kauhuissaan.

Epäili olevansa osasyyllinen junnun siirtoon. Hän kun oli siitä lääketasapainosta puhunut siirtopalaverissa junnun uudelle luokanvalvojalle ja epäili että tämä oli käsittänyt hänen puhuvan AD/HD-lääkityksestä joka selittäisi sen miksi uusi luokanvalvoja kysyi minulta juuri siitä lääkityksestä. Eikä hän ollut sitä tarkoittanut. Ja varmasti siinä oli joku tietokatkos jossain kohtaa, eikä se uusi luokanvalvoja varmastikaan pahalla tätä siirtoa näin hoitanut ja hän oli aivan varma että hän oli jotenkin osasyyllinen tähän.

Oma ope on kyllä ihan mahdottoman ihana. Minä käskin tämän lopettaa samantien itsensä sättimisen, tällä ei varmasti ole osaa eikä arpaa siihen siirtoon. Jossain on menty nyt vikaan ja pahasti ja näitä sattuu, vaikka ei saisi sattua, ja uusi luokanvalvoja on vain etsinyt nopeaa ratkaisua päästä "ongelmasta" eroon sillä ongelmaksi tämä ilmeisesti junnun kokee. Annapa nainen olla nyt, ei tämä ole maailmanloppu, ei sinne päinkään!

Tunnilta poistuttuani kipittelin ohjaajien huoneelle sinne koskaan pääsemättä sillä käytävällä minut napattiin kiinni ja kehotettiin siirtymään juttusille sen junnun tämän hetkisen pienluokan opettajan kanssa. Ja mehän juttelimme. Ja juttelimme. Ja juttelimme vielä vähän lisää. Koska pienluokan ope on talossa ja koko kaupungissa uusi ope ei tämä ollut tiennyt mikä siirtokäytäntö on. Ja koska tämä ei tiennyt oli tämä olettanut että hän toimii oikein kun lupasi ottaa junnun sinne heille.

Tästä jutusta on kuulkaas tullut esiin nyt vaikka mitä ihmeellisiä käänteitä. Minähän sain tiedon naamiksen kautta ja se on yksi juttu joka on aiheuttanut paljon pahaa verta koululla. Toisin kuin junnun luokanvalvoja minulle ilmoitti ennen syyslomaa, ei tämä ole pitänyt mitään palaveria pienluokan opettajan kanssa vaan ilmoittanut tälle tekstarilla siirrosta. Toki he sitä ehtivät puhua välitunnilla muutamaan kertaan opehuoneessa ennen syyslomaa mutta palaveria jonka tämä sanoi pitävänsä, sitä ei ole koskaan ollut.

Isompien pienluokan open mukaan junnun paikka ei edes ole pienluokalla. Erityisopettaja, joka nämä päätökset tekee yhdessä muun oppilashuoltoryhmän kanssa, ei ollut edes kuullut koko siirrosta ennen kuin eilen juuri ennen ruokailua joten ilmanko tämä tuijotteli minua tasaisin väliajoin. Kaiken kaikkiaan tästä kehittyi mahdottoman kokoinen soppa, onneksi koulussa kehittyneet sopat tuppaa kiehua loppuun aika pian eli ensi viikolla ehkä ollaan jo normaalissa päiväjärjestyksessä.

Ja ihan joka tavalla, junnu näet siirtyy takaisin omaan luokkaansa maanantaina kun ja jos luokanvalvoja palaa sairaslomaltaan. Valmistelut tämän suhteen on jo aloitettu, ts eilen illalla juttelin junnun kanssa asiasta ja tämä on nyt, onneksi, päätynyt siihen että hän olikin vain vieraileva tähti pienluokalla ja sehän vasta hiveleekin pojan itsetuntoa. Hän on NIIIIIN kiva että hänet suorastaan halutaan välillä muitakin luokkia ilahduttamaan.

Minä jäin itsekin miettimään tätä koko soppaa. Tottahan on että näin mielivaltaisesti ei voida toimia. Muutenhan pienluokat pullistelisi hyvin pian oppilaita joiden kanssa omat luokanvalvojat ei tule juttuun, oli heillä tai ei ollut, varsinaista tarvetta siihen pienluokan yksilöllisempään opetukseen. Muutenhan pienluokasta muodostuu hyvin pian "rankaisukeino" kurittomille oppilaille, niille jotka pulisevat vierustoverin kanssa tai häiritsevät opettajan esteettistä silmää.

Junnuhan on oppimisessa täysin tasoissa muiden oman luokkansa lasten kanssa, ainoa joka tälle tuottaa ongelmia on enkku. Äikkä, matikka, ylli jne jne sujuu kuten pitääkin joten pienluokka ei välttämättä ole se oikea paikka tälle. Pienluokalla kun ollaan tällä hetkellä aika reilusti jäljessä mitä junnun luokkaan tulee. Eli niin. Pelkän vilkkauden vuoksi ei lasta oikein sovi laittaa sinne, oletan mä. Harmittaa etten tarttunut asiaan tomerammin silloin tiistaina ja kieltänyt ehdottomasti koko siirtoa.

Tai niin. Mitä se olisi auttanut, junnuhan siirrettiin ilman parempaa tietoani. Mutta harmittaa etten silloin vanhempainvartissa ilmoittanut etten hyväksy mitään siirtoja. Mutta kun niin. Oletin että asiaa on hoidettu ja tutkittu ja siksi sitä siirtoa puuhataan. Enkä minä tosiaankaan ryhdy hannaamaan vastaan silloin jos oletan että jokin tietty asia on katsottu junnun omaksi parhaaksi ammattilaisten toimesta, paitsi tietysti jos astmalääkkeistä on kyse. Niiden kohdalla en suostu enää mihinkään kompromisseihin, junnullahan on ollut tuplaus päällä jo useamman viikon.

Vaan tämä tästä junnusopasta. Eiköhän sitä tänäänkin hämmennellä, luulen mä joten mitä sillä itseään loputtomiin rasittamaan. Sen sijaan totean että jippiajei, tänään mennään hakametsään. Se on luvassa kiekkoa ja päälle kenties ruokailua. Teini ja adoptiolapsonen tulevat illaksi piikomaan ja poika 17v lupasi pyörähtää kotosalla laittamassa speden nukkumaan säädettyyn aikaan. Jes! Ukko puolestaan lähtee nyt päivällä treffaamaan YYA-tahoa, rahasotkujen pitäisi siis oieta tänään lopullisesti.

Minä puuskutan innoissani työmaalla aina kahteen asti, sen jälkeen kurvaan vauhdilla suihkuun ja vetämään maskaraa silmään. Jes. Sitä, millä siirtymä manseen tehdään, sitä ei ole vielä päätetty mutta jostain kumman syystä linja-auto on aika korkealla vaihtoehtolistalla. Adoptiolapsonen tosin vonkasi eilen puoli iltapäivää voldemarin ulkoilutuslupaa, josko hän veisi ja vaikka sitten hakisikin. Lupaa ei vielä annettu.

Siinä iltapäivällä päätin muuten saada sydärinkin. Tai melkein iltaa se jo oli. Teinillähän ei ole tekstarit toimineet puoleen vuoteen. Joka aivaten ainoa kerta kun niiden perään on kyselty on vastaus ollut "saldo on sitten varmaan mennyt kiinni". Eilen sitä jälleen setvittiin sillä on se merkillinen saldo kun teini pystyy kyllä soittamaan puhelimellaan miten sattuu mutta aina se saldo on kiinni eikä tekstarit lähde. Siinä setvinnän lomassa teini laitteli itselleen tunnukset telefinlandin omaliittymäänkin ja siinähän se sydäri sitten olikin tulla.

Teinin puhelinlasku oli, muka, liki kaksisataa euroa. Vaikka tällä on 20 euron saldoraja. Telefinlandin laskutuksessa moista summaa ei päätteeltä näkynyt, ei niin millään, kun sinne soittelimme. Mutta voin kertoa, kyllä siinä ehti sydän pompata kurkkuun. Sitä miksi moinen summa siellä näkyy, sitä ei osaa kukaan nyt selittää. Kuten ei sitäkään miksi ne tekstarit ei edelleenkään toimi, ainoa looginen selitys mikä sille keksittiin telen päästä on sim-kortin viallisuus. Eli jep jep, ensi viikolla teinille tulee uusi sim-kortti ja asiaa tutkitaan sen jälkeen lisää.

Ja nyt luulen että siirryn kotvaksi aamulehden pariin. Ihan tosi nastaa että spedekin on jo hereillä, eihän kello ole vielä edes kuutta. Voi rähmä. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai, minä pyrin samaan.