Aika osaa todellakin juosta. Vastahan sitä oli maanantai ja nyt ollaan jo torstaissa. Tottakai se rientää, miksi ei rientäisi, nythän siihen on varsin oiva hetki. Ajan eteenpäin ravaamiseen. Kas kun hääkuteet on edelleen vaiheessa, irkun muistikeskus kun teki luonnollisestikin tenät eilen(kin) ja illaksi ajateltu nimpparipyörähdys+siskon vaatekaapin kaivelu jäi suorittamatta. Prinsessalla oli kokkikerho jonka äiti autuaasti unohti muistaakseen sen vasta kahden jälkeen prinsessan soittaessa koululta että menee taas sille parhaalle kaverilleen odottamaan siksi puoleksitoista tunniksi ennen kerhon alkua. Ai niin joo se...

Koska tänä vuonna kaikki on todellakin toisin muuallakin kuin BBssä, laski irkku heti yhteen yksi plus yksi. Prinsessan arvioitu kotiutumisaika (17:30) yhdistettynä tänä vuonna annettuihin läksymääriin (älyttömät millä mittapuulla tahansa katsottuna) yhteen laskettuna tuotti tuloksen jonka mukaisesti irkku nappasi kännykän käteensä ja totesi siskolleen että ei onnistu. Prinsessa kaipaa kuitenkin joissain määrin apua läksyihinsä joten äidin on parasta olla lähietäisyydellä ja läksyt on mahdollisesti tehtyinä 19:00 illalla. Sopivasti iltapala-aikaan.

Näitä prinsessan läksyjä olen miettinyt useammankin kerran. Niitä on minusta liikaa. Aivan liikaa. Joka päivä niitä ei onneksi tule yhtä paljon mutta yleensä parina päivänä viikossa niitä on järjetön määrä. Jopa siinä määrin järjetön että kuudennella luokalla oleva isovelikin katsoo välillä prinsessan läksyjen pakertamista todeten ettei ymmärrä kuinka niitä voi antaa niin paljon. Minusta niitä on kohtuuton määrä jos lapsi joutuu pakertamaan neljän eri aineen parissa kaksi tuntia koulupäivän päätteeksi. Etenkin kun koulupäivä on jo yksinään ollut joko viisi- tai kuusituntinen. Kyse on kuitenkin vasta kolmannella luokalla olevasta lapsesta.

Sen verran näissä on kuitenkin vaihtelua, että läksyjä on puolet kuukaudesta runsaasti ja puolet järkevästi. Selityskin on selvä, järjestyshäiriöt tunnilla. Syksyllä luokan toiseksi valvojaksi tullut opettaja ei saa vilkkaita poikia pysymään kurissa tunnilla ja näin ollen kaikki kärsii tilanteesta. Aivan erityisesti siitä kärsii luokan rauhalliset tytöt joihin prinsessakin lukeutuu. Kun ei tunneilla ole opiskelurauhaa, ei tekemisrauhaa niin ne tunneilla tekemättä jääneet siirtyy automaattisesti kotona tehtävien läksyjen lisukkeiksi. Kivaa. Toivottavasti tähän saadaan vielä joku ratkaisu, tällä hetkellä sitä ei ole löytynyt.

Tänään on pakko sännätä sinne siskolle, oli mikä oli ja hoidettava tämä saakelin vaatesoppa loppuun. Samalla reissulla on pakko käydä kaupalla, prinsessalle on haettava sukkahousut ja mitä muuta sitten vielä pitääkään niihin häihin hakea vaatetuksen merkeissä. Kiinnostusluokka on nolla mutta minkäs teet, ukko menee huomenna autolla töihin joten hellurei ja hellät tunteet, iltapäivän kolmeen tuntiin jotka auto olisi käytössä ennen häitä en ihan viitsi kauppareissua jättää. Tuntuu että tällä viikolla on todella ollut autoton, ukko menee normaalisti kahtena päivänä viikossa omalla autolla töihin, tälle viikolle kertoja kertyy kolme johtuen ajovuoroista ja hierojakäynnistä.

Jotenkin tänä aamuna oli normaalia vaikeampi päästä edes sängystä ylös, hereillä tässä ei olla vieläkään vaikka kahvia on mennyt jo usempi kupillinen. Ja huomenna on sitten tosiaan ne häät. Niidenkin suhteen kiinnostusluokka on suunnilleen nolla. Melkein toivoisin aikakonetta jolla voisi hypätä suoraan lauantaiaamuun. Aikakoneen puuttuessa siirryn suosilla kaivelemaan junnulle kouluvaatteita ja spedelle hynttyitä niskaan. Pääsemme sitten vauhdikkaasti siirtymään autoon kunhan junnu on lähtenyt kouluun. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!