Mutta mikä helvetin heräämisaika on puoli viisi aamulla? Siis ihan oikeasti? Kostona siitä että menin puoli yksitoista sänkyyn ja nukahdinkin heti, herään siis liki tuntia aiemmin kuin muina aamuina. Järjetöntä. Sairasta. Hullua. Ja vaikka mitä. Junnukin herää vasta suunnilleen kolmen tunnin päästä. Jep, aivan ihanaa kun saa aamulla istua hiljaisuudessa ja nauttia rauhasta, mutta kyllä se parikin tuntia riittäisi.

Muutenkin yö meni miten sattui, heräsin jumalattomaan paukahdukseen puolen yön kanttiin, ukkonen pamautti ilmeisesti kokolailla yläpuolella. No, kävin sitten vielä vessassa samoihin pamahteluihin. Seuraavaksi heräsinkin siihen, että olin tiukassa nallekarhu-otteessa miehen kainalossa. Ja niskaakin juhmi kun pää luonnottomassa asennossa. Ja niin. Nyt sitten, herään siihen että repii niin vietävästi taas oikealle puolelle. Käänsin kylkeä, uudelleen ja uudelleen ja siinä vaiheessa kun kipu alkoi hieman hellittää otettaan, kuinka kävi? Olin täysin hereillä eikä toivoakaan että olisin saanut unta.

Aikaisin heräämisessä on yksi huono puoli, muuten se vielä meneekin. Päivät on älyttömän pitkiä mitä aiemmin ne alkaa. Puoli viideltä jos herää, ja nukkumaan pääsee vasta iltakymmenen aikaan, niin päivälle tulee turhan paljon mittaa. Olisi niin paljon mukavampaa kun päivät menisi nopeaan, eli heräisikin sitten vasta kuuden jälkeen. Mutta ei niin ei.

Tosin on aikaisin heräämisessä puolensakin. Tiesittekö että linnut häärää innokkaasti puoli viiden aikaan ulkona? Luonto on täysin hereillä jo tuohon aikaan, mutta toisin kuin päivällä, siitä puuttuu silloin se uneliaisuus ja varovaisuus mikä päivällä kun koko kaupunki on hereillä, iskee mm lintujen toimiin. Etenkin mökillä aikainen aamu on parasta mitä tiedän, tai olisi, jos siellä olisi jotain tekemistä sitten aamulla. Muutakin kuin lukeminen. Mökkilukemisto on kahlattu jo edellisinä kesinä loppuun moneen kertaan, ja toisaalta, pienissä tiloissa ei viitsi kauheasti valoja räpsiä saati kolista eli siinäkin syy miksi en siellä mökillä nyt aikaani viitsi viettää.

Huomenna mies lähteekin sitten mökille. Junnun kanssa. Ilmeisesti muita mukaan lähtijöitä ei ole. Silti minä jään lähes yksin kotiin, eli isommat ovat lähdössä tänään isälleen. Prinsessa jää luultavasti äitinsä seuraksi kotiin. Voi olla kovin hiljaista ja rauhallista. Mikäli prinsessakin lähtee mökkiä kohti niin edessä onkin ensimmäinen yö täysin yksin kotona. Ilman Inaa turvana. Voi tuntua aika ontolta. Ontolta tuntuu muutenkin niin monesti, aamuisin ja päivällä kun tulee itse kotiin. Ja illalla olen muutaman kerran meinannut huutaa koiraa ulos, muistanut onneksi ennenkuin olen suuni avannut ettei sitä ole.

Tuhka olisi haettavissa. Ehkä haen sen maanantaina. Haluan itse olla paikalla silloin kun se maahan asti saatellaan, siksi sillä ei ole niinkään kiire. Tänä aamuna, kun en löytänyt sukkiani mistään enkä viitsinyt mennä enää makuuhuoneeseenkaan kolisemaan, otin lipaston laatikosta villasukat jalkaani, ja miten siinä tulikaan mieleeni että nämä ovatkin nyt sitten ensimmäiset villasukat joihin ei pieniä tikkuisia karvoja tule. Inan lähtö vaikuttaa niin kovin moneen pieneen asiaan.

Menee synkistelyksi, poistun kurkkimaan olisiko solttuni edes palailemassa öiseltä ryöstöretkeltään, keskityn sitten tuohon kirjaan jota olen lueskellut pari päivää.