Yhdeksän pestyä pyykkikoneellista myöhemmin irkku voi todeta koneellisia olevan enää yksi. Ah, valehtelin, kaksi, mutta se toinen on eilisen saunomisen tulosta. Kuivaustelineet mokomat vain ovat jälleen täysin jumissa eli iltapäivään menee kaapitus/kuivituspuoli mutta väliäkö tuon, irkku aikoo silti reipashenkisesti pestä ne loputkin pois ja ihailla pyykkikoreja silmä kovana. Tai ihailisi jos ehtisi, tässä talossa niin tuskin pääsee käymään.

Meidän pyykkikopissamme kun on joku kummallinen vika, aina niiden tyhjennyttyä niihin ilmestyy läjä likapyykkejä. Irkun havainnoinnin mukaan syyllinen on teini, joka kantaa pyykkejä paikalle miten sattuu ja yleensä niistä pyykeistä suuri osa on jopa niitä, jotka on jääneet teinin pöydälle, tuolille, sängynlaidalle tai hyllylle odottamaan että teini laittaisi ne kaappiin. Kaappiin asti ne ei ole koskaan päätyneet, ei sen puoleen edes päälle vaan sinnehän ne on tippunut muun roskan ja lian keskelle lattialle ja kuka sitä likaisia vaatteita käyttäisi.

Tiedän, teini huolehtii kyllä sitten aikanaan omassa kodissaan, mutta eikö äidin tehtävä ole kuitenkin opettaa ihan tiettyjä perusjuttuja kuten se että puhtaat vaatteet kuuluu kaappiin, ei lattialle? Tai että jos siteet tai tamponit on lähes loppu niin siitä mainitaan ennen niiden loppumista tai käydään ostamassa lisää eikä suinkaan odoteta sitä hetkeä kun irkku menee vessaan laittaakseen tamponin menkkojen alettua? Ja tämä tuntuu olevan vaikeaakin vaikeampi asia teinille oppia, ne kerrat ei ole enää yhden käden sormilla laskettavissa kun irkku on päästänyt useammankin ruman sanan vessan puolella.

Minua kritisoitiin jossain vaiheessa siitä, että kielsin teiniä koskemasta omiin meikkeihini. Osasyy tähän on se, että minulla ei ole pahemmin meikkejä enkä edes meikkaa kuin muutaman hassun kerran vuodessa ja niinä kertoina haluan että meikkini on siellä missä niiden kuuluukin olla puhumattakaan siitä, että niitä on vielä. Liian usein olen törmännyt siihen, että ripsiväri tai puuteri on jossain teillä tietämättömillä. Ripsiväriäni en tahdo edes muiden käyttävän, silmätulehdusta kun en kaipaa.

Minulle esimerkiksi karvanpoistogeeli on luksusta jota en ostele kuin kerran kahteen vuoteen. Tai ostin, en ole ostanut enää kun en sitä ehtinyt edes käyttää kertaakaan vaan teini oli parissa viikossa pullon tyhjentänyt sheivaillessaan. Samoin on käynyt lähes kaikelle mitä itseäni varten olen hankkinut, eikä syy suinkaan ole siinä että teinillä itsellään ei olisi. Ehei, teinillä on vino pino pakkeleita, hygieniatuotteita ja kenkiä vaatteista puhumattakaan ja silti, irkunhan ne on jotka tuppaa katoamaan. Jopa kengistä saimme päivänä eräänä riidan aikaan ja toinen kenkäriita oli lähellä pojan 15v rippipäivänä.

Niin, irkulla on yhdet oikeat juhlakengät joita irkku ei todellakaan käytä kuin juhlissa. Ne on superhyperihanat jalkaan, vaikka ovatkin jo likemmäs kymmenen vuotta vanhat. Korkoakin niissä on ja ne ovat suunnilleen ainoat korkokengät joissa irkun on mukava olla. Nämä kyseiset kengät on tietysti myös teinistä aivan ihanat ja varmemmaksi vakuudeksi irkku tapasikin teinin eräänä sateisena kevätiltana pikkueteisestä missä tämä otti kuraantuneita ja kastuneita irkun juhlakenkiä jalastaan. Voitte arvata millaisen herttaslaagin irkku sai. Teini, jolla on kenkiä suunnilleen joka lähtöön ei tuolla kertaa uskaltanut avata edes suutaan irkun rähistessä.

Näitä samaisia juhlakenkiä ei löytynyt mistään pojan rippipäivänä. Tuon keväisen rähinän jälkeen irkku laittoi kengät eteisen kaappiin, kielsi teiniä niitä sieltä enää ottamasta ja ilmaisi muutenkin tuohtumuksensa siitä, että ihan kaikki irkun tavarat tuppaa lähtemään teinin mukana. Nyt niitä kenkiä ei siellä kaapissa ollut. Ei ollut myöskään vaihtoehtoisissa paikoissa ja lopulta irkku köpöttelikin kirkkoon matalakantaisissa kesäsandaaleissa.

Harmitti, mutta onneksi siinä lähtötohinassa en ehtinyt niiden suhteen nostamaan mitään äläkkää. Melko varmasti kengät on salakulkeutuneet teinin mukana tämän isälle, kesäkuussa kun oli tämän tädin häät ja jotenkin veikkaan että kenkiä on tuolloin käytetty. Harmi, että kengät ei olleet samoissa yllätyspalautuksissa joita teini isältään toi pari viikkoa sitten, niiden joukossa kun oli irkun ostamat korkeat sandaalit jotka teini oli vetänyt aika finaaliin.

Muutenkin irkun kengät on olleet kovin suosittuja täällä, ehkäpä osin siksi että irkulla ei ole kuin kengät per tarkoitus eli yhdet juhlakengät, yhdet talvikengät ja yhdet lenkkarit kesäsandaalejen lisäksi. Ne ovat olleet jopa niin suosittuja että irkku on joskus joutunut jättämään kauppareissun väliin koska keväiseen keliin sopivia kenkiä ei ole vain ollut missään. Tuolla kertaa syyllinen ei ollut teini vaan poika 15v joka oli napannut äidin ihanat adidakset jalkaansa ulos lähtiessään ja todettuaan omat skeittarinsa kastuneiksi. Omat lenkkarit ei tietenkään olleet käyneet, olihan ne irkun mieheltä yllätyksenä saamat kengät liian usein houkutelleet pojankin silmää. Onneksi pojan jalka on kasvanut niin että tämä ei saa enää irkun kenkiä sovitettua koipiinsa ja muut ei niihin kenkiin enää uskalla koskea ukon pidettyä aika napakan puoleisen puhuttelun irkun kenkävalikoiman vähyydestä ja toisaalta taas muiden runsaudesta.

Ette arvaa kuinka tyytyväinen olen siitä että minun farkkuni ei mahdu teinille. Yhdessä vaiheessa ne meni tälle ja tuolloin irkku totesi toisinaan jopa olevansa pelkkien pojan kaapista haettujen verkkareiden varassa, niitä farkkujakaan kun ei tuolloin irkulla ollut kuin kahdet. Tätä nykyä teini ei enää uskaltaudu omin luvin irkun vaatekaapille, tämä kun joutui kerran noutamaan irkun suorat housut poikaystävältään kaupungin toiselta laidalta vesisateessa kävellen, kas kun irkku oli tuolloin lähdössä ukon kanssa johonkin viralliseen juttuun johon farkuilla ei olisi ollut asiaa.

Olenko muuten muistanut mainita että tätä nykyä irkulla on kolmet farkut? Eikä mitä tahansa farkkuja vaan aivan ihania Onlyn malleja, niitä joita irkku ei ole enää vuosiin raaskinut ostaa itselleen. Tästä taas on kiittäminen irkun siskoa joka on paitsi vaatefriikki, myös pyöristynyt vuoden aikana niin että farkut ei tälle enää mahdu. Pieniä ovat irkun riemut.

Vaan nyt, joutunen lopettamaan tämän aika vahvasti nurinapainotteisen postaukseni tältä erää koska tämän päivän ohjelma painaa päälle. Kaksi koneellista pyykkiä, ruoanlaittoa, pihan siivoilua ja kummitytön synttärit joihin koetan jollain ilveellä saada ukon houkuteltua jalkamiehenä lähtemään. Kävely kun tekee ihan hyvää verenkierrolle siellä lonkka/selkäseudulla ja matka ei ole pitkä, ehkä irkulla tosiaan on toivoa. Ennen sitä on tosin käytävä ostamassa joku lahjakin tyttöselle, mutta ideat sen suhteen on nyt hieman kadoksissa.

Nyt se on moro ja viettäkääpä mukava lauantai!