Se varmaan olisi paras sana kuvaamaan omia ajatuksia. Speden antibioottikuuri on iloisesti ohi, ilo vain oli kovin hetkellinen. Pojan nenä alkoi vuotaa taas eilen. Illalla annoin ventolinea ennen nukkumaanmenoa kun hengitys oli ahtaanpuoleista. Näinköhän pojalla on sitten kuitenkin myös sitä astmaa.

Rehellisesti, astma ei ole kuolemantuomio. Oikealla lääketasapainolla ei edes elämää suuremmin häiritsevä sairaus. Silti, edelleen liputan ja heilutan toivekorttiani. Toivekorttia, jossa lukee, että kiusaa tekee lähinnä siitepölyt, ilman mitään sen kummempia astmasysteemejä. Soisin niin mielelläni lapsilleni terveen elämän, oma vaivansa astmassa silti on vaikka kuinka sen kanssa löytyisi lääketasapainot ja vastaavat. Toinen toivekorttini kertoo toiveesta, että kyseessä olisi sitten edes vain lapsuusiän astma, infektioastma, joka menee ohi kun pojalle tulee muutama vuosi ikää.

Junnun astma on luokkaa paha. Oikeaa lääkitystä etsittiin käytännössä liki nelivuotiaaseen asti. Pääsääntöisesti junnu voi hyvin eli lääketasapaino on löytynyt, mutta on aikoja, jolloin ärsykkeitä on liikaa. Sunnuntaina poika oksensi yskänkohtauksen lopuksi juuri juomansa jogurttijuoman lattialle, limalla höystettynä. Eilen junnulle oli ollut pakko antaa avaavaa kerhossa kun olo oli mennyt kurjaksi välipalan jälkeen ja yskästä ei tahtonut tulla loppua. Illalla jännitimme pojan kanssa tuleeko oksennus kun iltapalan jälkeen yskänkohtaus ei tahtonut mennä ohi. Taitaa olla koivunkukinta pahimmillaan täällä tällä hetkellä, niin vaikeaa junnun olo on.

Vaikka spedellä olisi astma, mikään ei määrää sitä että sen tarvitsisi olla yhtä paha kuin junnulla. Eikä varmasti olekaan, näistä serkuksista kahdella muullakin on astma. Heidän vointinsa on aivan toisenlaista kuin junnulla, ikää kokolailla saman verran kuin tällä. Itse asiassa, olen itse tottunut niin toisenlaiseen sairauden kuvaan junnun kanssa, että toisinaan mietin että voiko tuo edes olla astmaa. He kun eivät yski, eivät tukehdu juoksuleikkien lomassa, eivät oksentele. Heidän nokkansa vuotavat, heidän yöunensa häiriintyvät ja heidän käytöksensä muuttuu silloin kun lääkitys ei ole kohdallaan. Sellaisen astman toivoisin spedelläkin olevan, jos sen on pakko olla sitä.

Onneksi se lähete astmapolille on laitettu. Saan selvyyden tähän asiaan, en joudu miettimään ja murehtimaan. Tieto kun monesti on se, joka saa murehdinnan loppumaan. Mennään sitten niillä eväillä mitä tarjotaan, jos spedelle puhkeaa astma, niin se puhkeaa, sitten nostellaan toivekortteja sen puolesta että lääketasapaino löydetään nopeasti, ettei astma ole paha, että se menee iän myötä ohi. Eikö?