Pah! Meni herne nenään, kukaan jaksa kuunnella puolta tuntia kuinka palvellaan hetken kuluttua. Puoli tuntia ei ole hetki, se on puoli tuntia. Hetki on maksimissaan alle kymmenen minuuttia, ei yhtään enempää. Nih! Olkoon siis, kokeilen HETKEN päästä uudestaan eli iltapäivällä.

Ja sitä paitsi, turhautumisaste nousee samaa tahtia kuin pyykkivuori pienenee. Paitsi ne kadonneet sukat, nyt kiukkua aiheuttaa nurinniskoin kuivumaan laitetut pyykit. Siis ihan oikeasti, kai ne vaatteet nyt voi kääntää kuivaan laittaessa edes oikein päin, onko siinäkin tehtävä kiusaa? Ryppyisyysastekin selviää vasta nyt koko kauheudessaan. Epäilenpä, että osa vaatteista on varoiksi rypistetty muovipussissa ensin. Muulla en tuota kurttujen määrää selitä.

Laita mies asialle, mene itse perässä. Kyllä se kuulkaa niin on. Koetan nyt jatkaa, vaikka tuntuukin että varpaat suutelevat toisiaan suunnilleen kielarityylillä toisessa jalassa ja hermot seilaa jo jossain Uralin tuolla puolella. Kohta pääsee ripustamaan toisen koneellisen pyykkiä, siis todellakin ripustamaan, eikä nakkaamaan naruille. Nih!

Ps. joukossa on myös pyyhkeitä jotka laitan kuivausohjelmalla pyörimään toisin kuin eräät taloamme asuttavat aivokääpiöt...