Kuulkaa, nyt on nukuttu. Siis nukkumalla nukuttu! Aivan taivaallisen virtapiikkimäinen olo on nyt. Ja aina paranee, tänään on SE lötköpäivä. Viikon ainoa kunnollinen. Toisin sanoen, junnu on kerhossa lähes koko päivän, muut koulussa ja irkku viettää laatuaikaa Speden kanssa. Eli lötköttää. Milloin sohvalla, milloin makkarissa, milloin missäkin, mutta mikään pakko ei ole tehdä mitään muuta kuin hoidella Spede. Kas kun kaikki pakolliset kuviot on hoidettu jo eilen alta pois. Ihanaa!

Hassua kyllä, silloin kun EI ole pakko tehdä mitään, niin annas olla, jopa sitä virtaa on ja jatkuvasti putkahtelee päähän uusia ideoita mitä voisi tehdä. Sillai hätsunpikaa. Joutessaan. Luppoaikaa tuhotakseen. Ihan muuten vaan, vasemmalla kädellä suunnilleen. Ja kyllä, eilinen lumimyräkkä ei oikein kevättä luvannut, mutta tänäänpä onkin keväinen ilma ja olo. Keväinen olo taas tarkoittaa sitä, että maalisuti välkkyy mielessä. Josko vaikka maalaamaan... Odotelkoon nyt vielä, en ole edelleenkään keksinyt keinoa millä saan maalattua rappujen sivuseinän aina kattoa myöten. Korkeutta kun on kolmisen-nelisen metriä ja sehän tarkoittaa käytännössä sitä että jopa jatkovarren pitäisi olla julmetun pitkä. Ja saako maalisutia edes jatkovarteen? Telan saa, mutta sudin? Seinä mokoma kun on ripapaneelia eli ei siinä paljon tela auta.

Ja ei se kuulkaa irkku ole edes ainoa jolla sitä kevättä rinnassa. Poika 13v, joka siis on viettänyt aikaa paitsi isällään pääsiäispyhät, myös kotona sisätiloissa kotiarestia lusien (se koulussa tapahtunut tupakkakäry) on keväisissä fiilareissa. Tänä aamuna kun irkku tosiaan nukkui merkillisen pitkään, aina varttia vaille seiskaan, keittiössä odotti odottamaton näky. Poika 13v aamupalalla. Ihan itse heränneenä. Ja se jos joku on omituista. Lumitöihin oli lähdössä. Ukkohan ne isoimmat eilen teki mutta muutama sentti sitä oli yölläkin tullut.

Eilen poika 13v siivosi yläkerran. Huolella. Kas kun oli kuullut että kotiaresti saattaa jopa lyhentyä jonkin verran jos hoitelee kotihommia ilman käskyä ja kunnolla. Tänään tuo siis puursi aamusta lumitöiden parissa, iltapäivällä pesee kuulemma yläkerran lattiat. Johan on. Kaipa tuo pitää sitten kohta ulkoistaa, tyttöystävä sitä polttelee. Se tyttöystävä johon toinen on ollut korviaan myöten ihastunut yli vuoden. Ja jonka kanssa on nyt alkanut olla. Hitto, irkun ipanat kasvaa kamalaa vauhtia, kummallista.

Ja nyt kuulkaa, jottei tämä nyt ihan pälisemiseksi mene, hilppaisen tuonne Speden seuraan, tämä kun huitoo ankalla siihen malliin muita lelujaan, että hermaria se enteilee. Se on moro ja pitäkäätten aurinkoinen päivä!