Riparille. Prinsessan kanssa itkivät niinkuin kyseessä olisi vähintään kuukauden ero, ikävä tulee. No, kummasti se katosi se itku kun kotiin päästiin, ja tuskinpa se teinikään siellä enää itki. Taisi suurin itkunkirvoittaja olla poikaystävä jonka kanssa kylki kyljessä nyhjäsivät kotipihassa äitin ja pienempien odotellessa autossa lähtöä.

Mutta nyt on kuulkaa irkulla asiat huonolla mallilla. Irkku on pakotettu makuuasentoon. Sen verran pahasti supistellut tämän päivän, aamulla näytti jo rauhoittuneen tilanne, mutta kukkua kanssa, mikä lie rauhaisampi hetki ja nyt viimeinen pari-kolme tuntia on olleet suoraan ote helvetistä. Tahdo tästä kirjoittamisestakaan tulla mitään, kun sormet poukkii miten sattuu. Näinköhän se sitten kuitenkin on vielä lääkärireissu edessä, nähtäväksi jää. Sitkeys toivottavasti palkitaan ja aloillaan olo auttaa ilman sen kummempia lääketieteellisiä kommervenkkeja.

Eli, nyt menen makuulleni ja pysyn siellä loppupäivän. Ja jatkossa lupaan ja vannon, että kaikkinainen lattioiden kontallaan pesu on seuraavan kerran ohjelmistossani siinä vaiheessa kun tämän lapsen haluan ulos. Nyt on vielä turhan aikaista. Luulen ja väitän mä.