Huh! Ihanaa. Miten minua aina rassaakin nämä pirun pitkät pyhät, ei ole alkuunkaan juttuni. No, huomenna pudotaan kunnolla taas arkeen kun hoitopoika palaa vahvuuteen. Motivaatio edelleen nollissa, syytän kyllä hyvin pitkälle tätä omaa olotilaa. Kun ei ole hyvä olla niin ei ole ja siihen ei paljon oma tsemppailu auta. Niin, torstain jälkeen suunta on ollut selvästi alaspäin. En ole edes blogia päivitellyt pahemmin, kuten huomaatte. Ei ole vain jaksanut.

Perjantaina, siis juhannusaattona, oli vallan mukava päivä, käytiin koko sakilla ajelulla, pyörittiin sukulaisissa ja jäätelöllä, palkintona siitä oli äidille sitten jumalaton turvotus oikeaan nilkkaan. Pakotti oikein, eikä yö auttanut yhtään. Eilinen menikin sitten jalka tiukasti yläasennossa ja jumalattomia kannatinkipuja potiessa. Iltapäivällä ne alkoi, siis, kannatinkivut. Viime yön nukuin kyllä yllättävän hyvin, kolmelta tosin luulin että on aamu ja meinasin nousta jo ylöskin, kun repi niin vinhasti oikeaa puolta, mutta tajusin jäädä sänkyyn kun huomasin kellon ajan.

Eli nyt tuli sitten nukuttua ruhtinaalliset unet, mieli on virkeä! Olisi luultavasti jopa hilpeä, jos ei liikkuminen olisi niin hiton vaikeaa, oikea puoli on täysin lukossa vähän väliä. Voi vaavi, vaihda nyt muutama sentti edes olinpaikkaasi. Kamalan yhteistyökyvytön tenava tulossa.

Vauvalla on vielä 12 viikkoa, hieman runsas, masuaikaa jäljellä. Ei ole paljon ei, ja silti on vielä aivan älyttömästi. Ja tästä tulikin mieleen, tänä aamuna minulla oli ensimmäisenä mielessä vauvansängyn patja. Tuli sellainen pakokauhun omainen olo, että se on hankittava ja pian. Aika loppuu, hoki jokin sisällä. Minulla on ollut jo viimeisen pari viikkoa sellainen olo, kuin eläisin aivan loppuraskautta. Tiedättekö mitä tarkoita. Sellainen hassu olo tuolla sisällä, siis ei millään tavalla fyysinen vaan henkinen tila.

Olen itselleni vakuutellut, että haloo pahvi, ei oo mikään kiire yhtään mihinkään vielä, liki kolme kuukautta vielä aikaa, ehdit vaikka talon maalaamaan kahteenkymmeneen kertaan ennen vauvan tuloa. Mutta se olo tuolla sisällä, ei se niin vain vaimene. Varmasti osaltaan vaikuttaa se, että olen tiennyt raskaudesta niin alkuviikoista asti. Osaltaan vaikuttanee supistukset. Mutta se hiton äidinvaisto, se minua tässä hirvittää. Se kun kertoi niin voimakkaasti silloin alkuviikkoina keskenmenostakin. Ei kai se ole taas asialla? Ja jos on, pitäisikö sitä uskoa?

Niin, nämä hiton supistukset. Näitähän tulee, useita kymmeniä päivän aikana. Hyvinä päivinä ekat supparit ilmaantuu tunti pari heräämisen jälkeen, huonoina ennen ensimmäistä kahvikupillista. Harjoitusversiot nyt on mitä on, niitähän ne on lähes täysin. Mutta sitten joukkoon mahtuu joka päivälle niitä, jotka laittaa irvistelemään, hengittämään erilailla, laskemaan päässä sekuntteja että menisi ohi. Samanlaisia kuin silloin kun synnytys käynnistyy, etkä viitsi vielä lähteä synnärille vaan odota, että tahti tihenisi ja muuttuisi asteen kaksi kipeämmiksi ja pidemmiksi.

Jospa tämä "lopunalku"-olo johtuukin niistä? Ja mikään maailman lepo ei näytä niihin riittävän, eilen en tehnyt yhtään mitään koko päivänä, aattona nyt tosiaan oltiin ajelemassa, mutta muun ajan päivästä minä vain olin. Mies on tehnyt ruoat, lämmittänyt saunan, huoltanut lapset, käyttänyt näitä uimassa, pelannut niiden kanssa pihassa ja vaikka mitä, ovat jakaneet isompien kanssa siivousvuorot joka päivälle ja minua on vain siirrelty mikäli olen istunut tuolissa imuroinnin aikana.

No, ehkä se on vain hämyä. Niin ainakin toivon. Tämä vauva olisi PAKKO saada pysymään masun puolella ainakin vielä kymmenisen viikkoa. No, yhdeksän, junnu syntyi tasan 37 viikolla. Keuhkothan toimii jo hieman sitä ennemmin, mutta nuo minun vauvojen koot ei kyllä anna minkäänlaista jouston varaa montaa viikkoa etuaikaiselle vauvalle. Keskolareissu olisi mitä luultavimmin edessä, mikäli neljäkin viikkoa etuajassa tulee. Ne on ne sokerit, mitkä meidän kirpuista kahdella on keskolan kautta vienyt, joten sama tipparumba taitaisi olla edessä.

Tämä tästä, nyt siirryn tutkimaan resutuotantojani, pitäisi saada metsä päivitettyä tasolle kymppi että saa sahan aikaan... Kamala tällainen hyökkäämättömyyskausi pelissä, hiivatin juhannusrauha kun ei pääse ryöstämään... Heips!