Eilen aamulla. Menin takaisin maate kahdeksan kanttiin kun mieskin oli herännyt, hullu juttu, aina ei saa silti nukuttua vaikka väsyttääkin. Spedelle muodostunut kumma tapa murista tissille syönnin jälkeen, ja sehän sitten pitää mukavasti hereillä kun olet juuri nukahtamassa... Aivojen lataaminen oli silti erittäin kannattava operaatio, kas kun yläkerrasta hilppasi alas vauhti päällä oleva äiree.

Ja tietäähän sen, kun äireelle iskee vauhti päälle, niin kaikki saa siitä osansa. Eli meillä aloitettiin huonekalujen kantaminen. Ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Siirsimme siis omat makuusijamme alakertaan, siihen meidän alkuperäiseen makuuhuoneeseen, josta olemme olleet maanpaossa ylhäällä reilun neljä vuotta. Pojat puolestaan häädettiin takaisin ylös, sinne heidän alkuperäiseen huoneeseen. Joka on tosin kokenut sen verran muutosta neljässä vuodessa, että iso huone on jaettu kolmeen osaan, kahteen pienempään ja yhteen isoon keskellä.

Nyt on sitten kummallakin pojalla ns. oma huone, eli pienemmät osat, ne sivut siis, on heidän valtakuntaansa ja keskialuetta hallitsee prinsessa. Hallitsee ja hallitsee, junnun lelutkin siirtyivät sinne vaikka junnu itse nukkuukin meidän kanssamme alhaalla. Kummasti tuli silti tilan tuntua alakertaan, vaikka makkari onkin nyt sänkyä täynnä.

Tänään pitäisikin sitten tyhjentää vaatehuone ja yläkerran vaatekaapit, järjestää vaatteet omiin paikkoihinsa eli meidän alas ja poikien ylös. Mies palasi leipätyönsä ääreen, eli sen verran reippaasti on tekemistä kerhokuskailuineen ja neuvolakäynteineen, ruoanlaitosta ja pyykkäämisestä puhumattakaan, että nähtäväksi jää mitä ehtii päivän aikana. Olisihan ne vaatteet voinut jo eilenkin laitella mutta irkku luonnollisestikin arvottaa työt hieman tuota, oman mielensä mukaan?

Vaatteiden edelle ajoi järjestelyssä netin toimintaan saaminen yläkerrassa. Joka ei muuten ihan tuosta vaan olisikaan käynyt, mikäli en olisi ihan säkällä ostanut poikien koneelle kymmenen metristä piuhaa, siis silloin kun kone oli vielä tuossa alakerran makkarissa. Ja tiukkaa se teki kyllä nytkin, onneksi olin jostain kumman syystä saanut päähäni, että koneen paikka on rapputasanteella, ei kummassakaan makuuhuoneessa ylhäällä. Joten naputtelua ja johdon kuljettelua pitkin jalkalistoja, siihenhän minä aikaa käytin.

Tänään on tosiaan Spedellä vielä ainakin kerran painokontrolli. Nähtäväksi jää, otetaanko vielä kolmaskin kontrollikäynti, se on täysin siitä kiinni kuinka kasvua on tapahtunut nyt viikon aikana. Oma villi arvaukseni on: reippaasti. Spede syö kuin heikkopäinen, ja tankkailuvapaiden iltojen jälkeen herää syömään neljän tunnin välein eli hyvin tuo huolehtii omat syömisensä. Ja nyt, joukkoja tuuppimaan hereille. Ei oo kivvaa...