Niitä ihtiään! Tänään suunnattiin eväiden kanssa matkaan, ensin samaa rämeikköä alkumatka kuin eilen, eli irkku avitteli junnua polkupyörineen märkien mudakkojen yli ja ukko roudasi spedeä rattaineen pitkin närepuskia varoen kastelemasta koipiaan. Pari kertaa kärryt jässähti märkään mutaan jumiin ja ei kun irkku kiskomaan ukon työntäessä. Onneksi tuo kohta ei todellakaan ole kuin sen pari-kolmesataa metriä. Vaikka hauskaa olikin, niin himppasenkin pidempi matka rämeessä olisi varmasti rassannut hermoa.

Sen perään olikin silkkaa helppoilua pitkään. Talvisin reitillä kulkee hiihtoladut, valaistut, eli siinä nyt ei ole temppu eikä mikään kulkea koska kesäisin kyseinen reitti toimii ulkoilureittinä. Loppupäässä ulkoilureittiä pysähdyttiin syömään eväitä, eli nakin pätkiä, naposteluporkkanoita ja juomaan pillimehut speden tutkiessa metsää ympärillään. Harmi että pysähdyimme juuri tuohon kohtaan eväille, hieman matkaa pidempään kun olisi saanut tenavat malttamaan olisi ollut taivaallinen pysähtymiskohta.

Koska matkaa oli taitettu vasta reilu tunti kun jo saavuimme kävelytielle kodin lähistölle, päätimmekin tehdä vielä mutkan matkaan. Ja jiihaa, siinä kesken kävelytietallailua ukko sai kuningasidean. Josko tuosta tuonne metsän puolelle, siitä kun on hakattu puita alas, varmasti siellä jotenkin pääsee rattaiden kanssa. Voi sissus, siinä oli irkulla naurussa piteleminen kun ukko puuskutti rattaiden kanssa milloin kantojen, milloin kivien estäessä kulkua.

Spede tallaili tyytyväisenä ja ihme kyllä, yllättävän hyvin tuo pysyi juurakkoisessa, kantoisessa, kivikkoisessa ja sammaleisessa maastossa pystyssä, muutaman kerran toki tutkittiin maata likeltä. Se pieni, maksimissaan kolmesataa metriä leveä metsäkaitale, se vei hyvinkin reilun puoli tuntia päästä läpi. Muutamaan kertaan siinä tuli se rinkkakin mieleen. Mutta kuulkaa, hiton hauskaa se oli silti, kärrytkin saatiin metsästä yhtenä kappaleena pois, tenavat ehjinä ja ukko hyvillä mielin.

Huomenna taitaa olla edessä metsävapaa päivä, liikuntaa karttavan irkun säärien etuosat huutaa hoosiannaa eikä ukon selkäkään tunnu rämelajeista kovasti pitävän. Mutta kun. Kävelytiekävelyt on niin tylsiä, kyllä siinä pitää haastetta olla kun liikkeelle lähdetään. Ja nyt, irkku siirtyy iltapalattamaan erittäin väsyneet ja hassut lapsensa. Se on moro ja hyvää loppuiltaa kaikille!