Ainakin nyt tämä päivä ja se ei ole kiva ei. Ja toisaalta on, onnistuinpa kerrankin nukkumaan yli kuuteen ja tätähän ei tapahdu kuin joskus ja jouluna. Vaan niin, spede hengaa vielä ainakin tämän päivän kotona. Eilen iltapäivällä kuume katosi neljän tunnin unien mukana, ihmekö siis että sitä unta ei oikein yölle tuntunut jääneenkään, poika könysi sängyssään hereillä vielä iltayhdeltätoista. Josko tauti olisi sitten tässä ja huomenna lapsi olisi jo hoitokuntoinen?

Toivoa sopii, tänäänkin olisi ollut varsin hyvä aihe TAKKilla käsiteltävänä eli lastensuojelu ja palvelujärjestelmä. Kumpaakin olisin mielelläni kuunnellut mutta ei sitten, laittelin opettajalle viestiä josko verkkokoulun kautta olisi jotain tehtäviä joita tehdä aiheisiin liittyen. Vastausta odotellessa. Huomennakin olisi TAKKia joten pliis, pliis, ala lapsi olla kuosissa! Äiti tahtoo opiskelemaan! 

Viikonloppu hujahti ohi vähemmän kivoissa merkeissä ja niihin vähemmän kivoihin merkkeihinhän sopii myös speden tauti. Juurihan tuo oli kipeänä ja kolme päivää pois tarhasta. Ja nyt sitten, pam, karsea kuume päälle lauantaina päiväsaikaan. Onneksi junnu alkaa olla köhänsä kanssa paremmassa kuosissa eikä omakaan kurkku ole koonnut enää mahdottomia limamääriä öisin, ilmeisesti sekin oli jokin virus jota itse köhin aamuisin urakalla.

Koska tässä nyt on selvääkin selvempi synkkä kausi menossa niin siihen sopii hyvin lisukkeeksi pojan 17v mopon ketjujen katkeaminen eilen ehtoolla kello kymppi. Tietysti ne katkesi kun tämä oli tulossa tyttikseltään kotiin ja tietenkään tällä ei ollut työkaluja mukana. Tietenkään minulla ei ollut puhelimessa enää ääni päällä ja tottakai huomasin pojan soitelleen vasta himpan ennen yhtätoista kun aloin ihmetellä missä tämä viipyy.

Onneksi poika sai kyydin kotiin, mopo sen sijaan jäi sinne jonnekin odottelemaan korjausta. Saapa nähdä onko tuo tuhottu sinne tienvarteen, sehän kun on in ja pop nuorten mielestä tänä päivänä. Toisten omaisuuden tuhoaminen, vallankin jos se omaisuus on näkyvällä paikalla. Sitä en tiedä millä poika sen saa laiteltua, mutta ehkä minun ei edes tarvitse tietää. Riittänee kun huolehdin tämän sen mopon äärelle iltapäivällä.

Tämän päivän ajattelin pyhittää mm pyykkiosastolle, kokkailulle ja lukemiselle. Siivoilupakkoa ei ole kuin imuroinnin verran, meidän talomme on ilmeisesti rikki koska se ei ole sotkeentunut sen erityisemmin viimekertaisen suursiivouksen jälkeen. Kuistin saattaisin toki siivota, siinä riittäisi urakkaa mutta kuulkaapa nyt, minä olen kyllästynyt kiikuttamaan kaattiskamoja saunan eteiseen. Se kun on jo ennestään niitä jumissa.

Taidan nyt kuitenkin pyhittää vielä tovin kahvittelulle ennen kuin minun on kiitolaukattava herättelemään tenavia yläkerrasta. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva maanantai!