Näillä mentiin viitisentoista vuotta sitten. Onneksi ukko tuli ja "osti" pois kuleksimasta. Elämä oli onnetonta. Surullista. Täynnä pelkoja ja kipua. Ja nyt istun tässä. Ison mökin tuvassa. Ihan itse ja ihan yksin. Huutelen yläkertaan kahdelle apinalle jotka ei tajua että NYT NUKUTAAN! Onneksi pienimmäinen on nukkunut jo liki pari tuntia. Harmi että ukkokin on nukkunut kokolailla saman ajan mutta mitä sitten, se on elämää.

Mökkielämä on ihanaa mutta ah, niin väsyttävää! Aamuseiskalta kun keittelee aamukahvit kaasugrillillä, nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta kotvan, välillä jopa kaksi, niin siitä se päivä sitten yhtäkkiä ratkeaakin käsiin. Ehkä tarvitsisin sitä rauhaa aamuihin vielä enemmän täällä? Sitä ristikoiden täyttelyä, radiokuuluttajan jutuille nauramista, valkosiipisten joutsenten järvestä nousun ihailua?

On aina yhtä väsyttävää sännätä yhtäkkiä päättömästi kaupoille, hiuksiakaan ole vielä ehtinyt sipaista mihinkään ilmansuuntaan. Mutta silti. Niin sen kuuluu täällä mennäkin sillä samaan aikaan kaikkea hallitsee kiirettömyys minnekään. Kun ei ole kiire! Ruoka laitetaan pari kertaa päivässä mutta eipä silläkään ole kiire. Sauna lämmitetään ja spede uskaltautuu järveen mutta silläkään ei ole kiire.

Tänään hakkasin likipitäen pari mottia halkoja. Kiire niillä ei olisi ollut sillä jos en olisi hakannut niin ne olisi jääneet maahan makaamaan ja odottamaan jotakuta joka ne pystyy hakkaamaan. Ukon lonkka näet äityi tuhannen kipuihin kun tämä eilen sahasi niitä rankoja moottorisahalla, hakkaajaksi tästä ei enää olisi ollut. Mikäs, mukava puhdehan tuo oli ja ennen kaikkea ukon ajatus siitä mitä kaikkea hän tekee tällä reissulla täyttyi likimain.

Huomenna pitäisi lähteä kotiin. Arvannette? Juu ei, minulla EI ole kiire sinne. Maanantaina menen TAKKiin mutta muuta kiirettä minulla ei ole. Olen lomalla. Ajasta riippumaton. Tai jaa, ei se ihan niinkään ole. Elän speden ja arkikellon mukaan hyvin pitkälti. En minä osaa valvoa puolta yötä enkä osaa herätä puoliltapäivin. Mutta kehu liene kohdallaan? 

Tiistaina nukuin vartin yli seiskaan ja hei, minulle oli keitetty kahvit valmiiksi. Ou mai! Okei, eipä tuo ole toistunut vaikka eilenkin nukuin himpan yli seiskaan ja tänään likimain vartin yli seiskaan niin silti kahvit sai keitellä itse mutta katsokaapa nyt noita heräämisaikoja! Ei yhtäkään KUUDEN aamua! Spede on herännyt aika kivasti seurakseni paitsi eilen jolloin keittelin yksin kahvit. Tänään spede heiluikin sitten tiukasti mukana.

Mutta on tämTätä lisää!