Ja silti heräsin jo neljältä. Ja puoli viideltä. Viideltä. Puoli kuudelta annoin periksi, piruako sitä väkisin makaa kun se uni ei vain toimi kunnolla. Mutta joo, olo on edelleen himppasen pläääh. Se pahin olo katosi onneksi eilen aamusella kun viimein kolmen tunnin kärvistelyn jälkeen oksennus tuli runsaissa määrin ja paineella ulos juuri kun olin aikeissa istahtaa pytylle. Sitä ennen olinkin istunut siihen kymmeniä kertoja ja ehtinyt jo ihmettelemään sitäkin että kuinka paljon ihmisen sisään mahtuukaan tavaraa joka tahtoo ulos taudin osuessa.

Eilen aamullahan heräsin kotvan ennen neljää julmettuun konserttiin joka kuului, ja siis selvästi soitteli, mahassani. Tuli ihan mieleen se Imodiumin mainos epävireisistä soittimista... Siinä kohtaa olin vielä toiveikas ja piipahdin vessassa palatakseni sänkyyn jonne myös palasin. Ja miksi? Vain kääntääkseni kerran kylkeä ja juostakseni jälleen vessaan. Neljän palaamisen ja juoksun jälkeen luovutin ja otin kylpytakin päälleni, kiskoin sukat jalkaani ja oikasin sohvalle josta vessaan juokseminen kävi paljon nopeammin.

Seiskan jälkeen, saatuani oksennettua paljon ja paineella, olo oli himppasen parempi eikä jokainen liike aiheuttanut enää tarvetta juosta vessaan, sen sijaan jokainen pienikin tilkka juotavaa laukaisi juoksutarpeen. Yhdeksän aikaan alkoi jo vesi pysyä sisällä kunhan sitä hörppi hyvin hyvin vähän ja varovasti. Poika 16v meni vasta yhteentoista joten kivana poikana tämä nouti minulle kaupalta actimelia ja gefilus-mehua.

Siinä samalla poika pyörähti speden tarhalla noutamassa tämän pääsiäisruohoviljelmän. Teini puolestaan oli jo aamusta saanut viestin työssäoppimispaikaltaan ettei tätä tarvitakaan töissä kyseisenä päivänä joten olosuhteet sairastamiselleni oli kertakaikkiaan loisteliaat. Makasin sängyssä, torkahtelin välillä, kipitin vessassa, torkahtelin uudelleen. Teini teki ison kattilallisen jauhelihasoppaa ruoaksi, leipoi pullaa ja hoiteli spedeä.

Kolmen jälkeen olo alkoi mahan osalta olla suht hyvä. Nälkäkin siinä jo tuli. En todellakaan uskaltanut silti syödä, mutta teetä keittelin itselleni ja lisäsin sinne suht reippaasti aitoa sokeria hermesetasin tilalle. Verensokeri kun oli aivan takuuvarmana jossain alamaailmoissa, niin paljon päätä jyskytti. Ja onko ihme että jyskytti? Mittari näytti 37.9 lukemaa kun aloin yhtäkkiä epäillä että näinköhän minulla on lämpöä...

Illalla ukko toi kaupalta minulle kana- ja tomaattikeittopusseja. Oi että ne olikin hyviä! Suurin osa niistä on selvästi ehtinyt imeytyä elimistöön sillä yön sain nukuttua suht hyvin aamuista heräilyrumbaa lukuunottamatta. Nyt aamusta osa niistä tuli, valitettavasti, edelleen vetenä pihalle joten ei, ihan kunnossa maha ei taida olla vielä. Eikä akka muutenkaan, olo on jokseenkin huterahko ja silmien takana vaanii pääkipu. Kupissa on siis jälleen aidolla sokerilla makeutettua teetä, josko se siitä iloksi muuttuisi.

Vaan kuulkaa, mahtui eiliseen muutakin kuin sairastaminen! Ukko kaahotti vauhdilla töistä kotiin ja nappasi suitun ja puunatun junnun kyytiin, he kun suuntasivat manseen tuijottaakseen kolmen näytöksessä elokuvan Rio. Leffa oli ollut varsin hyvä ja parivaljakko kotiutui hieman ennen kuutta pyörähdettyään vielä kaupan kautta. Syy miksi junnu ja ukko kävivät leffassa kaksin liittyy taas muutaman viikon takaiseen prinsessan ja teinin kaksin tekemään leffareissuun.

Prinsessa lähti kaverilleen yöksi, he kävivät vuokraamassa elokuvia ja hakemassa herkkuja itselleen. Teini puolestaan lähti likkakaverinsa kanssa ajelemaan ja minä soittelin tämän perään kasin jälkeen kysyäkseni kotiutumisaikaa ja, kuultuani ettei aika ole vielä tiedossa, kotiavainten mukanaoloa. Poika 16v puolestaan yöpyi isällään ja poika 14v kotiutui sievästi hieman ennen yhdeksää kertoen kuinka aikoo tänään mennä heittelemään frisbeegolfia.

Minä jaksoin kuin jaksoinkin illalla puolestani katsella Housen, yritys tuijotella Monkia sen perään menikin hieman hanurilleen. No, välikö tuon, toivon silti että tänään jaksaisin hieman enemmän ja paremmin olla päivän ja mielellään vaikka vielä illankin. Tauti vois ottaa ja kadota jo! Ja nyt, siirryn jatkamaan teenjuontisessiotani. Jos saisi pääkivun pysäytettyä näille sijoilleen. Se on moro ja oikein kivaa pääsiäisaikaa kaikille, tämä blogi saattaa hiljetä pyhien ajaksi.