On se niin mukavaa kun kaikki junnuun osuvat virukset tämähtää tämän jälkeen spedeen. Maanantaina tosiaan kävimme lääkärissä, diagnoosi ei poikennut irkun tekemästä, raju silmätulehdus. Junnun astmahistorian tuntien lääkäri määräsi silmä"tippojen" lisäksi antibioottikuurin, totesi saman kuin irkkukin ett' tukkoinen on, ei hyvä ei. Toistuville päänsäryille ja kuumepiikeille lääkärillä oli simppeli selitys, junnu nyt vain nappaa jokaisen infektion mikä liikkeellä on, potee sen pikaversiona rajuna pääkipuna joka taas enteilee aina sitä kuumetta. Irkulle selitys passaa varsin hyvin, sitähän se päänsärky usein enteilee kaikilla joille kuume nousee. Junnun tapauksessa kipu yltyy älyttömäksi luultavasti juuri siksi, että kuumekin nousee hetkessä niin korkealle.

Onneksi oma lääkäri tuntee tämän sakin. Samalla kun hän määräsi junnulle lääkkeitä, hän totesi kirjoittavansa silmiin troppia sen verran reippaasti että samalla satsilla on hoidettavissa koko muukin porukka. Ja hyvä olikin että kirjoitti, speden silmät alkoi rähmiä tiistai-iltana. Eivät onneksi yltyneet yhtä pahoiksi kuin junnun, johtuen varmasti siitä, että irkku tipatteli samantien kun rähmiminen alkoi. Muut ovat edelleen kirkassilmäisiä, toivottavasti tilanne pysyykin sellaisena.

Kurkkukipua on havaittavissa ja paljon. Puolet lapsista valittaa kurkkuaan, kyllä tämä lenssuilu alkaa välillä riipimään jo itselläkin päästä. Aikansa kutakin, kaipa täällä edes ensi kesänä ollaan terveinä. Muilta osin koko touhu onkin sitten ... rasittavaa. Väsyttävää. Kypsyttävää. Kun junnu huusi sunnuntain ja maanantain välisen yön, niin sen jälkeen homman onkin ottanut hoitaakseen normaalisti hyväuninen spede. Viime yö oli jo onneksi rauhallisempi, vain neljä kertaa kaivelin tuttia, nunnua ja spedeä parempaan asentoon. Paitsi silmät, kiusaa aiheuttaa myös nenän tukkoisuus öisin. Tutti ja tukkonokka ei ole toimiva yhdistelmä.

Päivät puolestaan on kulunut tiukassa juoksussa. Ei roskikselle, ei sammuteta telkkaria, ei pudoteta tulostinta, ei revitä kukkia, ei kiivetä pöydälle, ei heitellä kenkiä, ei haeta lusikoita. Kodissamme on selvästi pyörremyrsky ja voi poijaat että irkun tekisi aina välillä mieli hyppiä tasajalkaa. Telkkarin sammuttaminen on uusi keksintö spedeltä, kaikki muut onkin vanhoja. Olen koettanut muistella onko isommat olleet samanlaisia terroristeja mutta ei, ei heistä kukaan ole yltänyt samaan nopeuteen saati pitkäjänteisyyteen toimissaan. Yleensä innostus on lopahtanut muutaman sormille nappaamisen jälkeen, spedeen tämä ei toimi.

Ainoat toimivat keinot on esteet. Jotka nekään ei tosin pidättele, vain hidastaa. Yksi tällaisista esteistä on yläkertaan johtavien rappujen portti. Spede ei ole turha jätkä, pari päivää ja johan kaveri keksi kuinka portti avataan. Nyt on portin kanssa kehitelty uusia systeemejä joita poika ei ole vielä selvittänyt, sen sijaan portin edessä itkupotkuraivaroidaan taajaan. Jiihaa!

Jaahas, josko tästä sitten päivän toimien pariin. Junnu on vielä tämän päivän kotona, sen verran hitaasti silmät lähti tokenemaan että vasta nyt on ensimmäinen punoitusvapaa aamu vaikka tippoja ja troppeja on käytetty maanantaista asti. Irkulla on siis apupoika yläkerran siivoamiseen eli suunta lienee selvä, sinne tässä vie tie. Hyvää torstaipäivää kaikillen ja älkää paleltuko ulkona.