Mikähän siinäkin on, että kun irkku täällä kotona pörrää, päivästä toiseen, suunnilleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa, niin johan on hiljaista. Vaan annapa olla, kun olet puolikuollut, väsynyt ja koetat siinä toiveikkaana lepuutella lihojasi, niin ei ole hiljaisuudesta tietoakaan. Niinpä!

Eilen, sen lekurireissun jälkeen, spede oli erittäin väsynyt. Irkku oli erittäin väsynyt. Nämä kaksi kun yhdistetään uskomattomaan spedesäkään, poika sammui kuin saunalyhty ja nukkua posootti reilun puolitoista tuntia, on tulos tai ainakin tulosmahdollisuus loistava. So not thrue! Jos on olemassa Murphyn laki, ja jos se on irkkuun osuakseen, niin osuuhan se, ainakin silloin jos irkku on puolikuollut, pökkyräinen ja suunnilleen holhouksen alle julistettavissa.

Irkku oikaisi myös sänkyyn. Laitettuaan ensin kännykän paitsi äänettömälle, myös hälyttämään herätyksen merkiksi tunnin päästä. Veti peiton korviin, nakkasi silmälasit hyllylle ja ummisti silmänsä. Eikä aikaakaan kun irkku oli jo puoliunessa. Siinä sellaisessa, jossa äänet muuttuu utuisiksi, siis ne taustaäänet kuten speden vinkuva hengitys, ajoittainen yskintä ja telkkarin vaimea häly. Ja sitten se alkoi. Sänky täristä. Siis kyllä, täristä. Irkun äänettömälle asettama kännykä tärisi villiä polkkaa sängyn toisella laidalla. Perkema! Irkun ihmekapulassa on varmasti jokin asetus jolla sen tärinänkin saa pois päältä, mutta oliko irkku huomannut tutkia sitä? No ei tietenkään...

Pikainen vilkaisu puhelimeen, serkkutyttö. En vastaa, ajatteli irkku ja odotti että tärinä loppui ja löi läppäluukut uudestaan kiinni. Ja taas oltiin hetkessä puoliunessa. Ja sitten, Spede yski ja köhi ja vinkaisi. Irkku kohottautui kurkkaamaan, oliko pojalla jokin todellinen ongelma, no ei tietenkään, poika vaimeni heti kun irkku sai kohottauduttua kyynärpään varaan. Uusi yritys, puoliuni ja taas se saamarin tärinä alkoi. No johan nyt on perkele, tuumi irkku mielessään ja kurkkasi sitä hiivatin kapulaa, serkkutyttö taas. Okei, vaihtoehdot on, että tämä pyörii jossain lähistöllä ja olisi tulossa käymään, tai sitten joku sukulaisista on tehnyt jotain kerrassaan kaameaa tai delannut. Suoraan sanottuna, siinä väsymyksen tilassa mikään edellämainituista ei kiinnostanut irkkua.

Se saamarin tärinälaitekin alkoi tosin risoa, joten irkku nousi ylös ja kiikutti häirikkökapulan olkkarin puolelle. Kaipa sen soiton sieltäkin kuulee siinä vaiheessa kun tuo hälyttää. Tunnista oli kulunut jo puolet siinä kikkaillessa. Ketutti. Onneksi se unitila tuli viipymättä kun irkku itsensä sai takaisin peiton alle. Ja sitten se spede kiekaisi kunnolla. Unissaan. Irkku kurkkasi kelloa, viisi minuuttia aikaa ennen kuin kapula alkaa soimaan joten aivan sama, noustaan ylös. Kapulaan oli tunnin aikana tullut neljä puhelua. Kolme serkkutytöltä ja yksi jostain oudosta numerosta. Vastaajaankin oli jätetty viesti, serkkutyttö ja tulossa käymään. Just.

Eipä aikaakaan kun spedekin heräsi, irkku oli juuri ehtinyt saamaan kahvikupin nokkansa alle. Eikä aikaakaan kun serkkutyttö painalsi paikalle. Että on se kuulkaa ihme juttu. Että hiljaista ja rauhallista on silloin kun ei ole väsynyt tai ei ole mahdollisuutta oikaista ja nukkua, mutta annapa olla kun olisi, niin johan on tsempalot ja kaikilla kamalasti tärkeitä juttuja. Hittolainen, tänään kaivan kyllä tuosta tärinälaitoksesta iltapäiväksi esiin sen tärinättömänkin vaihtoehdon, lukitsen ovet ja ikkunat ja laitan ulko-ovelle lapun "älä herätä vihaista irkkua". Perkema niin!