Mikähän riivatun kenkutusvaihde nyt on akalla päällä kun oikeastaan koko iltapäivä ja iltakin on mennyt kettuuntuessa. Eikä mistään ihmeellisistä, vaan ihan peruselämästä. Kaipa se eilinen ilo ja riemu sitten kaipaa vastapainoksi ketutuspäivän.

Ketuttaa mm kolina joka kuuluu yläkerrasta kaiken aikaa. Tiedättehän, kolina joka syntyy kun yläkerran asukit (lapsilauma toisin sanoen) hyppivät sängyistä, tuoleilta, pöydiltä lattialle ja huutavat välillä johonkin päättömään takaa-ajoleikkiin liittyviä kiljaisuja. Etenkin oman lisäketutusmomenttinsa tilanteessa luo tietoisuus siitä, että toisin kuin piti, yläkerrassa tuskin on siivottu mutta kun siellä olet kymmenen kertaa käynyt asiasta ensin huomauttamassa, sitten murahtamassa ja lopulta ärisemässä, on olo kuin katujyrän alle jääneellä naiseläjällä.

Ketuttaa kun poika 15v ei moninaisista tuuppimisista huolimatta noussut aamulla sängystään ennen kuin oli auttamattomasti myöhässä koulusta. Mikä prkl siinä heräämisessä on niin julmetun vaikeaa joillekin teineille, ja miksi se ei toisille ole sitä? Tätä samaa aamuista herätystaistoa on kuitenkin pojan kanssa harrastettu aina siitä ensimmäisestä luokasta asti, poika 12v sen sijaan nousee yhdellä herätyksellä.

Ketuttaa kun ukko makaa sohvalla tuijottamassa kiekkomatsia samaan aikaan kun itse revit itseäsi sekä rähjäämään sinne yläkertaan, tyhjentämään tiskikonetta ja antamaan syötävää reiteen hampaansa upottavalle spedelle. Ketuttaa kun pyykkikoppa on täynnä viikattavaa pyykkiä ja pyykkitelineet notkuu vastapestyjen pyykkien alla.

Ketuttaa kun siivoat keittiön pöydän, imuroit ja parin tunnin päästä toteat jonkun tehneen itselleen paahtoleipää ja jättäneen murut siivoamatta paitsi siitä paahtimen vierestä työpöydältä, myös sieltä ruokapöydältä jonka aiemmin siivosit. Ketuttaa kun juuri tyhjennettyyn lavuaariin on jostain ilmestynyt kuin taikaiskusta lisää likaisia astioita.

Ketuttaa kun huomaat että se juuri pesemäsi junnun takki on taas likainen junnun nojattua autoon siinä lähtöä odotellessa. Ketuttaa kun tajuat että lähes kaikki sukat mitkä pyykkitelineiltä kokoat on parittomia. Ketuttaa kun tajuat että vaikka kuinka siivoat, mikään ei pysy paikallaan paria tuntia kauempaa.

Prkl että ketuttaakin! Ja muuten, vielä yksi juttu joka ketuttaa tänään ihan sikamaisen paljon. Iso osa suosikkiblogeista, niistä joita en ole hetkeen ehtinyt lukemaan, on siirtynyt salasanan taakse. Onko tosiaan blogistania täynnä niin ilkeitä ihmisiä, pirullisia kommentteja, salaisia kertomuksia, että salasanasta on tullut päivän ykkösjuttu. Tekisi mieli sanoa kuten se yksi kaveri: pitäkää tunkkinne.

Irkku siirtyy nyt kettuuntumaan keittiön siivoilun pariin. Toivottavasti huomenna irkkua vain hymyilyttää, jopa tämän illan ketutus. Se on moro ja viettäkää ketutusvapaa loppupäivä.