Paula sen jo aiemmin sanoi, jos vaikka puhelin on tippunut autoon. Näinhän siinä oli käynyt, mutta mies oli luullut sen jääneen kotiin. Kaiken kukkuraksi oli töissä työkaverin kyydillä ja puhelin oli ollut jossain penkin alla niin, että liikkeelle lähtiessä kuski oli huomannut jotain solahtavan jalkansa alle. Mies laittoi viestin heti kun puhelin löytyi, "sori, luulin että oli jäänyt kotiin." Kiittäköön onneaan, että selitys oli noinkin looginen, olisi saattanut litsaria olla ilmassa *heh*

Nyt kun irkku voisi siis rauhoittua ihan vaan olemaan, kun ei tarvitse miettiä mahdollisia lepikoita ja henkitoreissaan pusikossa lötköttäviä ukkoja, irkku ei osaa olla. Eikä sen puoleen saisikaan, Spede kärttyilee edelleen, ihan samaan malliin kuin eilenkin, eli unet on lyhyitä, siis Spedelle lyhyitä, ja ilmassa on erittäin epänormaalia kärttyä pojan suunnasta. Kohta edessä siis näppylätutkimus, kun ei niitä ainakaan aamuksi ollut lisää tullut ja se selässä olevakin oli ihan samassa kuosissa kun eilen illalla.

Pirskales, että elämä on jännää välillä. Ja jännityshän saattaa pikkuisen väsyttää sitten... Päiväkaffetta lisää vaan koneeseen, kyllä tää tästä iloks muuttuu, sano.