Ei krapulaa vaan tautia. No, minä olisinkin ollut kokolailla harvinainen rouvaihminen jos olisin jaffasta krapulan kyhännyt. Vaan minultahan sekin luonnistuisi, väitän. Tiedättekö, vihaan jaffaa. Tai siis ehkä viha on turhan vahva ilmaisu, en pidä kuulostaa ehkä oikeammalta. Miksikö? No, kerronpa teille kamalan tarinan nuoruudestani. Moralistien silmissä kamalan lähinnä.

Vähän ennen kun muutin kotoa, ikää oli silloin 16v kuten muuttaessakin, eli yläaste käytynä ja kymppiluokkaa hoitelin, siinä keväänkorvalla, olimme kaksin isäpuoleni kanssa useamman viikon kotona. Koska minut luettiin tuolloin kotona jo aikuiseksi, sen kummemmin syihin menemättä, me myös elimme kuin aikuiset kotona muilta kuin rahan osalta. Eli isäpuoli antoi rahaa jolla sitten pidin jääkaapissa sapuskaosion iskussa jne.

No, siinä sitten yhtenä pyhäiltana isäpuoli keksi kysäistä otetaanko kossupaukut. Ei siinä sitten, otetaan vaan. Aamulla pitäisi kyllä kouluun mutta eipä tuohon maailma kaadu jos sinne vaikka myöhemmin. Siinä me sitten istuimme iltaa, tytärpuoli ja isäpuoli, pyhäiltana kahteen pekkaan kossupaukkuja mehuun spriteen tehden. Tietäähän sen, känniinhän siinä tulee itse kukin, ja lanttinkikin loppui. Vaan eipä hätää, kaapin uumenissa oli vielä pullo jaffaa mikä sitten lanttingiksi otettiinkin.

Ja jo sitä oltiinkin känässä yön pikkutunteina, luultavasti tytärpuoli kuitenkin hieman enemmän kuin isäpuoli. Oksupoksuksihan se meni. Minä oksensin kuin heikkopäinen jaffaa ja kossua aamuyöllä, ja voitte vain arvata mikä olo oli aamulla. Moralisteille ja muillekin jotka nyt kauhistelevat tätä kuinka kotona känään juotetaan, rauhoittava sananen, se oli ainoa kerta kun minulle kotona viinaa tarjottiin. Mikä lie, oppitunti ollut olevinaan.

Ja hyvä oppitunti olikin. En ole sen jälkeen pystynyt juomaan mitään paukkuja missä on appelsiinia. En mehuversioita saati limsamalleja. Ei vaan pysty. Jaffaakaan en pystynyt vuosikausiin juomaan, tätä nykyä saatan sen lasillisen saada alas jos oikein kova limujano iskee. Ja eilen iski. Cola tosin on minusta lähes yhtä pahaa. Se käy vain hamppariaterian kanssa, muuten en sitäkään juo. Vähän meni ehkä kuitenkin varsinainen opetus persiilleen, kyllä minä silti alkoholia pystyn juomaan, siihen ei sen kummempaa inhoa kehittynyt.

Paitsi kirkkaisiin. Ja sameisiin, siis viski, konjakki jne. En juo oikeastaan kuin olutta ja viiniä. No joka tapauksessa, kamala kun taas rönsyää juttu. No siis, piti sanoa että kyllä tämä on sitä tautia itseään. Paha olo kiertää mahaa kuin viimeistä päivää ja vain valtavalla tahdonvoimalla saan pysymään oksupoksut mahan puolella. Minä vihaan, ja tässä kohtaa viha ei ole liioittelua, oksentamista. Minusta ei saisi bulimikkoa tekemälläkään, niin paljon oksentamista vihaan. Tautia siis. Päätäkin juhmii vähitellen.

Huomenna täytynee käydä varoiksi mittauttamassa verenpaine ja pissimässä purkkiin, eikös pahoinvointi ja päänsärky saata liittyä raskausmyrkytykseenkin. Jalathan on mallia mummo jo, mutta tästäkin huolimatta, edelleenkään en usko raskausmyrkytykseen vaihtoehtona. Varoiksi käyn silti huomenna neuvolassa. Juu.