Enkä nyt suinkaan tarkoita ihmis- saati edes eläinperäistä sontaa, vaan noin yleensä sontasontaa, sitä samaa jota juuri raivailin pois yläkerrasta mm karkkipapereiden ja parhaat päivänsä nähneiden lelujen muodossa. Taidan vastatakin itse, sitä tulee Prismasta. Tai ainakin tässä tapauksessa tuli. Me näet piipahdimme eilen shoppaamassa siellä, kas kun spedellä on reippaanlaisesti synttäri-, joululahja-, synttäri-, muuten vaan-, jnesäästöjä saved by kummisetä.

Alkuperäinen ajatushan on ollut iät ja ajat ostaa pojalle MikkiHiiren klubitalopöytä joka on toki tyyriinpuoleinen, muistelisin sen maksavan Brion sivujen mukaan reilun 100 euroa. Eli juuri sellainen kiva ja hauska ja jolla oletan lapsen leikkivänkin, kas kun MikkiHiiri-friikkihän tuo on mutta jollaista me emme ikipäivänä itse ostaisi lapselle koska kallishan se on. Näin rehellisesti sanottuna. Lahjarahoja on kuitenkin kertynyt niin runsaanpuoleisesti että niillä voisi ostaa pöydän jos toisenkin joten tässä kohtaa olen jopa itse ostoksen puolella.

Paikallisessa marketissa ei luonnollisestikaan kyseistä kapinetta ollut. Päätimme kurkkia Prismaa ihan lähiviikkoina ja nyt oli sitten se lähiviikko. Ja kas, eihän sitä kapinetta tietenkää ollut sielläkään, luulenpa että kyseisen kapineen yhyttääkseen pitäisi matkata joko Ideaparkin leluliikkeisiin tai vaihtoehtoisesti jopa Stockmanille ja kumpikaan idea ei nyt jotenkin säväytä. No, poika löysi onneksi itselleen mieluisan LittlePeople-sarjan autoratasysteemin. Siis sellaisen joka ei levittäydy pitkin lattioita ja joka on kompaktisti kokoa about 60 kertaa 60 senttiä. Oletan.

Hintakaan ei ollut paha, parikymmentä ekkeä joten menköön. Jos poika sillä leikkii niin raha on pieni, jos rehellisiä ollaan, spede kun ei kovin paljon leiki oikein millään. Paitsi pyssyillä. Ja jonkun verran autoilla. Ja kyllä lapsi leikkikin, voi jessus sitä riemua! Pari tuntia hurahti kuin siivillä kun poika ajelutti kahta autoa ukkoineen kasin mallista rataa ympäri, ympäri, ympäri ja nauraa räkätti kun autoilijat osui välillä toisiinsa siinä kasin leikkauskohdassa.

Ja sitten se tyssäs. Luulimme luonnollisestikin että siitä loppui patterit. No eipä loppuneet ei, sillä tyssäys piti kutinsa vaikka patterit vaihdettiin. Se vain lakkasi toimimasta niin että kyydissä oli autotkin, ilman autoja se pyöri jotenkuten. Että kyllä, prismasta sitä sontaa ainakin tulee. Nih! Ja prisman kautta saa näemmä vihaisia akkojakin, minua näet korpesi ja reippaasti kapineen rikkoutuminen. Että parin tunnin toimivuus. Helketti soikoon! Ja sitä LittlePeople-krääsää oli vaikka mitä siellä prisman hyllyssä, näinköhän ne kaikki on heikkolaatuisia, kysyn vaan!

Jep jep, todennäköisesti siirrän kapineen sivuun jemmapiiloon ja kiikutan sen prismaan takaisin jos muistan mutta kuittia minulla ei tietenkään siitä ole. No ei tietenkään. Miten sellainen nyt voisi olla kun ukko kiikutti marketin muovikassit, jossa siis kuittikin oli, suoraan isoon roskikseen roskapussin mukana. Ja arvatkaapa menenkö kaivamaan sitä sieltä? No en todellakaan, roskis näet kuhisee joka elokuiseen tapaansa pieniä ällöttäviä matoja eli minä en edes vie roskia tällä hetkellä. Ne madot kuuluu siihen pieneen ryhmään jota kaihdan elukkamaailmassa, hämikset ja normikastemadot puhumattakaan tuhatjalkaisista, tänne vaan, mutta nuo valkoiset roskismadot. Hyi hitto!

Tuumailin tässä mielessäni myös ompelukonettani. Sehän on näet rikki rikki eli katkaisee neulan joka julmetussa käänteessä, ts sillä ei todellakaan voi ommella. Olen viimeisen puolen vuoden aikana kerran jos toisenkin kaipaillut sitä takaisin toimintaan, sillä olisi näet niin kätevä hurautella housujen lyhennykset, pienet saumojen tikkailut ja jopa surruutella prinsessalle uusia collegehousuja, tämä kun ei käytä muita. Huolto maksaa todennäköisesti lähes saman kuin uusi konekin joten olen kahden vaiheilla mitä koneen kanssa teen. Missä on kaikki ompelukoneita korjailevat tuttavat?

Yhden tiedän mutta epäilen että tämä ei niitä enää korjaa, viimeksi kun näin tämän korjaavan ompelukonetta olin 5-vuotias polkkatukkapullahiiri ja kyseinen setä hyvinkin lähempänä neljääkymppiä. Hmph. Eikä minulla ole kyllä jäänyt mitään kosketuspohjaakaan häneen äidin kuoleman jälkeen, eipä sitä pohjaa ole oikeastaan jäänyt kuin pariin tätiin ja pariin serkkutyttöön. Ja tämä setä oli sentään äidin serkkupoika eli loikkaamme vielä kauemmas sukupohjissa. Joutunen siis tutkailemaan ihan oikeita huoltojen hintoja. Ja paikkoja, niistäkään kun ei ole sen paremmin tietoa.

Huoltohommelit alkaa muuten olla ihan in ja pop meidän perheessä. Näin olen huomannut. Milloin poika 16v huoltaa pyörää, milloin itseään (reps) niin samaan pyörän ja itsensä huoltorintamaan on liittynyt vähitellen poika 14v. Ja se jos joku on ihme, ei itsensä huollon mutta sen pyörän osalta. Huoltohommia aiheuttaa myös junnu joka tuli tiistaina koulusta kotiin silmälasit kenollaan. Länttäsi ne sitten pöydälle ja totesi äidilleen "kuule kun mitään en oo tehnyt mutta kato mitä mä huomasin!"

Jep jep, toinen nenätamppi oli lähtenyt. Toki junnu kaivoi sen ylväänä repustaan ja totesi äidilleen, huom äitihän on siis about taikuri mitä tulee rikkoutuneisiin kapineisiin, että laitatsä sen takas kun en mä voi pitää niitä kun ne painaa. Just. Ehkä äiti ei ihan niin taikuri kuitenkaan ole että saisi katkenneen muovin palautumaan ennalleen. Edessä oli siis jälleen kerran optikkoreissu ja jos mistä olen itseäni kiittänyt niin näistä optikkovalinnoistani mitä junnuun tulee.

Edelliset lasithan oli toisesta liikkeestä jossa junnua pidettiin kuin pikkupullasorsaa konsanaan ja laseja korjailtiin ja väänneltiin ja poikaa paijattiin ja taputeltiin ja sama linja on jatkunut tässä paikassa josta silmälasit nyt on. Tälläkin kertaa täti oli ihastuksissaan pojasta joka puhui, puhui, kysyi, selitti ja pälätti ja totesi tulevansa sitten aikuisenakin tätiä katsomaan kun täti on niin kiva ja kauppa on niin hieno ja hän täyttää kaksikymmentä ihan kohta, ei siihen ole enää kuin 13 vuotta.

Rillit tuli kuosiin ja samalla kertaa pyysin tättärää kurkkaamaan omia rillejäni josko niille olisi enää mitään tehtävissä, ne kun valahtaa inhottavasti nenälle aina kun kallistaa päätään alaspäin ja suunnilleen lentävät päästä jos nuppiaan kääntää liian nopeasti. Tiedän, tiedän, vanhathan nämä on, seitsemän vuotta tulee lasiin ihan näillä näppäimin mutta väliäkö tuon. Hyvin näillä edelleen näkee ja nämä valahteluongelmathan johtuu pitkälti lapsista, kestäs muistakaan. Junnu näet väänsi nämä parivuotiaana lähes solmuun. Josta ihme kyllä sain ne jotenkin auki ilman että osat katkeili. Joka tosin kostautui vuoden perästä niin että silmälasien nenäaisa katkesi mutta joka saatiin jollain ihmeen onnenkaupalla uusittua kun samainen osa löytyi vielä jostain itärajan optikkoliikkeen hyllystä.

Optikkotäti totesi saman mitä irkkukin oli epäillyt, jos hän nyt lähtee sitä nenäaisaa vääntämään, se kun on vääntynyt väärään suuntaan, niin todennäköisyys sille että irkulla on kohta kaksiosaiset silmälasit on aika suuri. Mutta jos hän ihan vain kiristää aisojen ruuvit, nekin kun on ihan keturoillaan, josko sekin jo auttaisi jotain. Ja auttoihan se, nenältä valahtamisongelma ratkesi jo sillä ja se on hienoa se! Irkku ryhtyi kaivamaan kuvettaan maksua varten ja pah, mitään maksa tällaiset huoltotoimet. Junnu puhui ilmaisen huollon siinä pölinöillään että kyllä siitä järjettömästä puheripulista on välillä hyötyäkin.

Eilenhän minun oli tarkoitus raivata alakertaa oikein kunnolla mutta se prismareissaaminen sotki kuviot. Ehdin minä sitä ennen kuistia kuosittamaan että jotain sentään, mutta siihen se jäikin, ukko näet tokaisi yhtäkkiä että lähdetääs käymään. Kipitin siis vauhdilla suihkuun, kiskaisin märät hiukset ponnarille ja kolttua niskaan ja siihen se siivoilu sitten jäikin. Autossa ukko näet alkoi selittää mökille menoa. Että josko viikonloppuna sinne. Juu ei.

Sanokoon muut mitä sanoo niin minua ei nappaa sentinkään vertaa lähteä mökille. Ei todellakaan. Aamut on kylmiä, illat on kylmiä, päivisin nurmikko on kostea vaikka kuinka ja myöhään ja mökillä touhutaan kaiken aikaa ulkona. Illalla siellä ei ole mitään tekemistä jos nyt sitten ei saunomista lasketa tekemiseksi, kas kun akkua ei voi törsätä loputtomiin pimeinä iltoina ja näin ollen sen enempää telkkarin tuijottelu kuin lukeminenkaan ei onnistu kuin hetken. Aamulla taas pitäisi siellä puolipakkasessa loikkia pitkin pihaa keittelemässä kahvia ja laittelemassa aamupaloja, kaivaa sormet jäässä lapsille kuivaa ja lämmintä päälle ja koettaa ripustella niitä nurmikolla kastuneita housuja, paitoja ja sukkia johonkin kuivumaan.

Ei nappaa ei. Lisäksi se juhannuksenaikainen konflikti appiukon kanssa sai minut miettimään ihan tosissaan sitä kuinka hengen ja elämän kysymys tälle onkaan se että mökillä kaikki kapineet on juuri oikeilla paikoillaan ja kuinka lapsia koskevat säännöt menee monessa kohtaa aivan yli. Tai niin, aikuisethan saa elää vapaasti, samoin papan teini-ikäinen tyttö mutta muut ei eli ei. Ei nappaa senkään vuoksi, meillä kun on koko tiimi kotosalla viikonlopun.

Koska ukolle iskee nämä mökkihulluudet aika-ajoin, viime perjantainakin sillä maakuntakierroksella oli merkkejä ilmassa kun ukko totesi kesken ajelun että eiköhän täräytetä tonne missä tienviitta näyttää olevan mökkejä ja jäädä sinne viikonlopuksi, niin tokihan tälle taas iski se. Että jos ei omalle niin sitten hommataan vuokramökki. Kun ei hänkään oikeastaan sinne niin kauheasti välitä lähteä kun siellä ei tosiaan ole sitä sähköä ja näin ollen voi tulla aamuisin ja iltaisin vähän vilu ja aikakin pitkäksi mutta ei hän kotonakaan jaksa olla.

Aha ja vai niin. Ja millähän rahalla ukko nyt tätäkin sitten aikoo, kysyn vaan. Minun pitäisi ihan oikeasti tutkailla meidän pankkitilit läpi, ja kenties ukon sijoitustilitkin, minä kun olen kaiken aikaa siinä uskossa että meillä ei ole latiakaan ylimääräistä rahaa. No ei ole ei, mutta ukolla on jemmassa kesälomarahoistaan vielä yhden mökkireissun rahat. Jahas. Niilläkin rahoilla voisi korjauttaa sen ompelukoneen. Tai hankkia syyskapineita tenaville. Tai koulujuttuja pojalle 16v.

Ei voi. Itseasiassa, toisaalta ymmärrän hyvin ukonkin pointin. Totta on että pienempien kanssa olemme touhunneet tänä kesänä kerran jos eräänkin vaikka mitä mutta isompien kanssa touhut on jääneet tasan siihen juhannuksen mökkireissuun joka siis oli luokitukseltaan katastrofi. Teinihän ei meidän kanssamme enää jouda oikein mitään mutta pojat kaipaavat vielä selvästi porukkatouhujakin ja tämä kesä on muutenkin ollut jotenkin todella huono pojan 16v aiheuttamien paiseiden vuoksi ja toisaalta taas, poika 14v on jäänyt monessa kohtaa taka-alalle kun on raastettu toisen takia hiuksia päistämme.

Mökkejä on siis katseltu. Kohtuuhintaisia sellaisia joissa kuitenkin olisi mukava olla. Lisäksi se matka ei saa olla missään nimessä yli 100 kilometriä, kyseessä on kuitenkin vain viikonloppupiipahdus. Kaipa se pitää tänään sitten koettaa sellainen jostain metsästää, luulen mä. Syödään sitten nuukemmin jos niikseen on ja ehkä minä saan itseeni liikettä sen kirppispöydän suhteen. Hitsiläinen.

Taidanpa muuten päättää tämän nälkävuoden mittaisen postaukseni tähän ja siirtyä suosilla tyhjentämään tiskaria. Aamuherättelythän tässä alkaa painaa päälle. Totean kuitenkin vielä että päivä 10 hyrähti käyntiin savuttomuutta ja se on saavutus se, etenkin kun sama määrä päiviä on plakkarissa pojalla 16v. Jes! Se on moro ja viettäkää mukava torstai!