Niinpä niin. Eilinen netittömyys ei välttämättä liittynytkään millään tavalla niihin johtoihin talon seinustalla. Joiden siis katsoin olevan kiinni kuten pitikin mutta joiden kohdalla varmemmaksi vakuudeksi, lähinnä itselleni, päädyin pätkäisemään johtoon uuden pään, kuorimaan sen ja asettamaan kaiken uusiksi varmuudella kohdalleen. Nettihän heräsi tuolla toimenpiteellä, mutta tiedä häntä vaikka se olisi herännyt juuri noihin aikoihin muutenkin. Operaattorilta tuli näet viesti jonka mukaan runkoverkossa oli tehty yöllä huoltotöitä joka on saattanut aiheuttaa vikaa joihinkin nettiliittymiin. Mielenkiintoista.

Eilen karttelin keittiöä, ihan kuten lupasinkin. Pastan keittely iltapäivällä oli kokolailla ainoa keittiöhomma minkä tein, niiden pottujen lisäksi. Tänäänkään ei olisi akuuttia tarvetta touhuta keittiön puolella mutta luulenpa, että tulen niin kuitenkin tekemään. Päivän ruokalaji on silti täysi mysteeri, taidan mennä sen mukaan mitä pakastimesta osuu käteen kun sitä sokkona kaivelee. Kotiäidin uusi seikkailulaji, ruoka-arvonta.

Eilisen touhuihin kuului lähinnä siivoilua, joka ei siivoamalla tunnu loppuvan, pyykkirallia, joka ei rallaamalla lopu ja kirjoittelua joka on aina yhtä kivaa. Myös kauhistelua sain suoritettua, luin ILstä Kaarina Hazardin kolumnin Tony Halmeesta ja jos joku voi olla kuvottavaa, niin teksti jonka Kaarina oli kirjoittanut. Miten kukaan voi kirjoittaa kuolleesta ihmisestä niin herjaavaan sävyyn? Vaikka kuinka kirjoittaisikin totuuksia? Totuudenkin kun voi ilmaista monella tavalla, mutta kyseisessä kolumnissa ei kirjoittaja ollut hetkeäkään ajatellut sitä, että Halmeellakin oli varmasti läheisiä ihmisiä, että Halme oli edes ihminen. Onko Kaarina itse täydellinen? Oliko hän miettinyt loppuun asti ennen kuin kirjoitti? 

Kuten huomaatte, minua teksti todella järkytti. En voi ymmärtää ihmisiä joilta puuttuu ihmisyys, ja juuri sellaisen kuvan kolumni antoi kirjoittajastaan. Katkeroituneen, sydämeltään köyhän ja tuomitsevan kirjoittajan joka vielä päätti kirjoituksensa lauseeseen jota ei voi ymmärtää kuin toiveena siitä, että muutkin tämän maan heikommat tajuaisi päättää itse päivänsä. Ja tämä rouva on vielä Jussi-ehdokkaana. Kuvottavaa. Jos tämä oli häneltä mainostemppu, niin tämä todella toimi, koska ennen tätä kolumnia en edes tiennyt kuka on Kaarina Hazard, nyt tulen varmasti muistamaan nimen jatkossa. Ja ei, en todellakaan toivo hänen kirjoittavan enää missään sanaakaan, siinä määrin herjaavana kirjoituksen koin.

Vaan asiasta sammakkoon. Meillä pyörii joku merkillinen virus, joka ei aiheuta kunnon tautia vaan vain rasittavia oireita. Päänsärkyä, mahakipua ja kuvotusta on ollut ilmassa. Tähän tiimiin liittyy prinsessa kuvotuksineen, teini pääkipuineen ja kuvotuksineen sekä poika 13v mahakipuineen. Ukko potee kunnon rankemman puoleista pääkipua joka johtunee lähinnä poskiontelotulehduksesta. Lääkäri tehnee diagnoosin tänään, pari viikkoa pääkipua potenut mies kun luovutti viimein ja tilasi sen lekurin. Muilla nämä oireet on nyt pyörinyt kolmisen päivää ja olisi paljon mukavampaa jos tauti iskisi sitten kunnon oksentelun tai kuumeen päälle. Pelkällä hautomisella kun pöpöt tuntuu kestävän viikkotolkulla.

Ja nyt minun on valitettavasti riennettävä leikkimään urheaa kotiäitiä joka viimeisillä voimillaan koettaa saada pojan 15v nousemaan sängystään ja tallaamaan koulua kohti. Kasiin tuon piti mennä, mutta jos likemmäs tunnin ravaat edestakaisin rappusissa ajatuksena tuuppia toista pystyyn samalla kun teet aamupaloja, laittelet lapsen hiuksia kiinni, kaivat yhdelle vaatetta, toivottelet hyviä koulupäiviä ja vaikka mitä, niin sen päälle on pakko pitää akateeminen vartti jolloin ei ainakaan raasta hiuksiaan sen hepun takia joka ei nouse sängystä vaikka tätä kuinka tuuppisit, komentaisit ja nostelisit käsistä istuma-asentoon. Kyllä, hermo menee. Ja lujaa.

Viettäkääpä mukava torstai ja se on moro!