Ettei käynyt ohraisesti ja tämä sakki olisi nukkunut autuaasti pommiin. Prinsessa tätä ehti jo harmitellakin kun tälle totesin että äitikin heräsi vasta himpan ennen seiskaa ja siinä oli pommiin nukkumiset lähellä. "Harmi, olisi ollut niiiiiin kiva kun olis sit saanut jäädä päiväks kotiin... Niinku silloin kun mä olin ekalla ja sä nukuit pommiin". Aika harvinaisia nämä pommiin nukkumiset siis on etten sanoisi.

Minä tosiaan peruin eilen hammaslääkärin ja sain uuden ajan huomiselle ja kas, minullahan ei olekaan autoa iltapäivällä. Just. Poika 16v kävi lääkärissä ja apteekissa ja kas jälleen, tämä hukkasi kotimatkalla lompakkonsa. Toinen kerta jo muuten puolen vuoden sisään. Viimeksihän lompakko oli kulkeutunut poliisilaitokselle ja sitä kautta vähin erin kotiin, saa nähdä kuinka nyt käy. Lompakon hukkaaminen oli sikäli kovin harmillinen juttu että pojan omia rahoja oli siellä kymppi.

Oli siellä minunkin rahojani se samainen kymppi mutta jotenkin se ei kaiketi niin harmita, ainakaan minua, kuin juuri se pojan oma raha ja ennenkaikkea, tämän ajokortti ja kela-kortti. Typerää on tämä! Totesin, tietysti kun nyt olen kerran niin kivakivaäiti, että tyhmyydestä sakotetaan. On olemassa syy sille miksi sitä lompakkoa ei kannata pitää perstaskussa eikä se ole ainoastaan esteettinen syy. Mitään poika tuskin oppi tästä, samaisen jäkätyksen pidin viimeksi. Ankeaa.

Poika on nyt sitten elämänsä ensimmäisellä sairaslomalla (!!!!!!!!!!!) josta on oikein lääkärintodistuskin, eli viikko mätkähti saikkua poskionteloista. Aika järjettömän pitkä saikku, eikö? Toisaalta, on poika kyllä aika röhnäinenkin ja toisaalta, juurihan tältä loppui antibioottikuuri korvatulehdukseen reilu viikko sitten eli yleiskunto ja kröhkröh. Ja kissinvillat sanon mä! Poika olisi ollut varsin koulukuntoinen jo loppuviikosta, kenties jo tänään.

Teini ja poika 14v on oletettavasti siellä jossain auringossa tallailemassa. Tai niin, ehkä he nukkuvat vielä tähän aikaan mutta myöhemmin he kaiketi tallovat auringossa. Höh. Ja minä lähetin prinsessan pimeään aamuun tallailemaan koulua kohti. Se kellojen siirto olisi ihan oikeasti saanut tapahtua yhtäaikaa syyspäivän tasauksen kanssa, ehtisi edes hieman valkenemaan ennen kuin kasiin lähtijät joutuu ovesta pukkimaan maailmalle.

Todettakoon tähän loppuun vielä pari pikku juttua. Ensinnäkin meillä on takana kolmas yö ilman vellihaahuilevaa spedeä ja hiphei ja hurraa!!! Meillä on yöt rauhottuneet aivan sikana! Jes! Ja toisekseen, tänä aamuna ehdin jo ärsyyntyäkin. Sisko näet soitteli ja käläkäläkälä, siskon rasittava puoli on se että tämä selittää omia asioitaan kuin ruuneperi konsanaan ajattelematta hetkeäkään että toisella saattaisi olla himpan kiiru jos tälle soitellaan aamutouhujen keskellä.

Toinen rasittava puoli on se että tämä tosiaan selittää omia asioitaan ilman että tajuaa mitä tälle sanotaan. Seliseli ja hän oli pari päivää saikulla kun kuumeessa kuule ja lapsi on nyt kuumeessa kuule ja ihan kamalaa ja hän oli NIIIIIIIIIIIIIIIN hirvittävän kipeä päästään ja lihaksistaan ja väliin ehdin juuri nakkaamaan että juu, sitä on liikkeellä ja itse olin kuusi päivää ja poika sai just antibioottikuurin. Kumpikaan tieto ei mennyt ihan hetkeen perille kunnes yhtäkkiä "ai kato jaa joo, no hyvä että sai sen kuurin". Ou jes.

Ja nyt siirryn täyttämään tiskaria ja hööpöttämään hetkeksi junnun kanssa ennen kuin joudun tämänkin pukkimaan ovesta ulos. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!