Että sitä ehtii paljon kun sopivasti riehaantuu aamutuimaan touhuamaan. Hips! Nyt kyllä ketuttaa, että kamera on rikki, olisin niiiiiiin mielelläni esitellyt täytekakun jonka synttäreiden kunniaksi kyhäsin. Samalla kakulla juhlistimme ukon huomisia synttäreitä, joiden omaksi juhlistamisleipomukseksi aion vääntää huomenna tällaisen herkkusen iltapalapiirakan jonka ohjeen löysin Kakkukioski-blogista.

Vaan asiaan. Huusholli on siivottu, vaikka tuo nyt ei kummoinen homma olekaan eikä etenkään millään tapaa normaalista poikkeava toimi. Päivittäinhän tuolla imurilla tulee huidottua täällä. Kaikki pyykit on jälleen kerran paitsi viikkailtu kuivien osalta kaappeihin, myös pesty pyykkikoreista pois. Perinteiseen tapaan kun sain kopat tyhjiksi, kertyi tummiin jo puoli koneellista lisää pestävää. Ihme juttu, lapset kävelee ovesta sisään ja kas, kohta on taas pyykkiä siellä täällä. Mikä näitä lapsosia riivaa?

Onnitteluja on sadellut, kaikki läheisimmät muistivat kuin muistivatkin koska vanhanoita on syntynyt. Se on kuulkaa näppärä kapine tuo naamis, sitä kautta onnitteluja ropisi vielä enemmän kuin kännykän kautta. Sen kummempia juhlallisuuksiahan täällä ei harjoitettu, omalle porukalle minä sen kakunkin väänsin. Ja hyvin se on mennyt, jouduin laittamaan jo stopin päälle tarjoiluun, kas kun olisi se nyt mukava itsekin siitä saada vielä se toinen siivu ja ukkopolo ei ole vielä saanut ensimmäistäkään. Syy miksi olisin halunnut kakkua blogissa esitellä oli pursotukset.

Kas kun irkkuhan on yhtä kaukana koristeellisesta ihmisestä kuin maa on auringosta, jos näin voi sanoa. Kaiholla olen katsellut kakkublogeja joissa on ollut mitä upeammilla pursotuksilla ja kukkasilla koristeltuja kakkuja jopa niin kauan, että viime kesänä lankesin pursottelemaan ominkin kätösin. No eihän tuo ensimmäinen pursotus mikään loistelias ollut, mutta eräänkin kerran tuon jälkeen olen pursotellut milloin mihinkin kakkaran päälle kermapursotuksia. Ja tänään kuulkaa, tänään se meni juuri niin nappiin kuin vain voi! Muutenkin kakusta tuli aivan sairaan naminami ja hyvä hyvä, ei ihme että sai jarrua painella.

Paitsi että olen kakkuillut ja tursutellut, olen toki myös kokkaillut ja hei, soittanut sinne lääkäriin. Se olis kuulkaa ensi viikon torstaina sitten lääkäriin meno. Ja tottahan kun alueelle soitin, oli vastaajana toisessa päässä luottohoitsuni jolle ei tarvitse edes tätä nykyä esittäytyä kuin etunimellä. Kertonee jotain siitä yhteydenpitomäärästä jota tässä on tullut lasten tiimoilta harjoitettua vuosikaudet. Edes lääkäritärskyjen syytä ei kyselty ja sain vielä synttärionnittelutkin päälle. Tuota Annalindan ehdotusta siitä, että säryn aiheuttaja voisi ollakin suussa, olen kyllä tuumaillut tosissani.

Kas kun hammaskaluston osalta hoidot on olleet kesken vuositolkulla. Ensin jouduin siirtelemään niitä lukemattomia kertoja junnun ollessa pieni, sen perään hoitolasten hoitoajat sai aikaan sen, että mitään aikoja en uskaltanut edes sopia ja kun viimein olisin oletettavasti päässyt hammaslääkäriin, odotinkin jo viimeisilläni spedeä ja makasin kuin lahna milloin missäkin päin taloa ja jipijipi, hammaslääkärissä oli kesäsulku päällä. Nyt kun viimein reilu vuosi takaperin tajusin kysyä josko hoitoa pääsisi jatkamaan kun aikojakin voi ottaa jo melkein miten vaan, oli ykskantainen vastaus hammaslääkärin päästä että ei. Koska en ole käynyt hetkeen, ei kesken jääneitä hoitoja voida jatkaa. Sikäli hullua, että kahden hampaan kohdalla on kyseessä keskenjäänyt juurihoito ja toinen niistä nyt taitaa olla sitten se joka vihottelee koska jotenkin siitä on onnistunut lohkeamaan palakin jo pois eli hiphei!

Ja kaiken tämän lisäksi viimeisen vuoden aikana jo aiemmin päätön hammaslääkäripelko on muuttunut todelliseksi kammoksi, eli jo pelkkä ajanvaraus aiheuttaa lieviä sydämentykytyksiä, hikoiluja ja kauhua. Ei kiva ei. Oman lisänsä tähän hammasosaston kauhukammiointiin aiheuttanee hampaiden öinen narskutus ja kirskutus, joka saa itsenikin toisinaan jopa havahtumaan siihen että suussa kirskuu ja paukkuu. Ei ihme että ukko on manannut monesti tapaani narskutella hampaita öisin. Vaan niin, ehkä jo huomenna... Tällä viikolla.. No ihan pian ainakin saan kerättyä niin aimo annoksen rohkeutta että tilaan sen hammaslääkärin ja menen sinne vaikka sitten vapisten kuin haavanlehti konsanaan.

Tosin olen miettinyt yksityistä puolta ja ihan tosissani jopa. Serkkulikka oli joutunut käymään yksityisellä kun ei saanut kunnalliselle puolelle aikaa vaikka hampaita ei pystynyt enää kunnolla yhteen laittamaan palan lohjettua hampaasta ja kas, koko pieti oli maksanut röntgenkuvineen ja paikkoineen 70 euroa. Juurihoito nyt on varmasti triljoona kertaa kalliimpaa mutta toisaalta, jos hoito on miljoona kertaa helpompaa itselleni niin eikö siitä kannata jo maksaa? Jos on millä maksaa. Hittolainen. Jätän tämän hammaslääkäripähkäilyn tähän ja totean että kyllä, rohkeutta kerätään ja luultavasti löydän itseni julkiselta puolelta mutta mitä sitten.

Vaan nyt, siirryn komentamaan yhtä neitosta suihkuun ja iltapalattamaan yhtä hyvin pientä ja kiukkuista pikkuihmistä joka ikäänkuin satutti sormensa kuvitellessaan että kykenee nostelemaan painoja kuin isänsä konsanaan. Se on moro ja viettäkää mukava loppuilta!