Sellaiseksi tämä ilta nyt tuntuu muotoutuvan. Että osaakin ramaista. Olo on juuri sellainen, että jos nyt ummistaisi silmänsä hetkeksi olisi samantien unten mailla. Pitkiä on päivät. Etenkin jos päivän aikana ei osaa relailla välissä ja irkkuhan ei tunnetustikaan osaa. Kuten nyt tänä aamuna.

Herättyäni, postattuani blogiin ja istuskeltuani tuokion ulkorappusilla pyörittelin peukaloitani tietämättä mitä tehdä. Aamut on siitä inhottavia että mitään kovaäänistä hommaa ei viitsi tehdä, jos sitten ei aio saada koko taloa hereille hyvissä ajoin. Ja mitään hinkuahan siihen, että koko huusholli heräisi aamutuimaan ei ole ollut näkyvissä aikoihin. Joten aikani siinä tuumittuani päädyin leipomaan.

Kyllä. Leipomaan. Voisilmäpullia, ilman mitään sen kummempaa tarvetta, kunhan nyt teki mieli leipoa. Kahdeksalta kiskoin jo viimeisiä pullia uunista ja taas pyörittelin sormiani tekemättömänä kunnes keksin että pianko sitä siinä vaikka koristelisi sen hyydykekakun joutessaan. Ja koska irkku ei ole mikään pursotusalan ammattilainen, tuskin edes noviisi, niin sitähän oli pakko kokeilla. Rehellisesti, olen kahdesti aiemmin pursottanut kakkuun kermaa. Siis KAHDESTI. Ja kummallakin kerralla tulos oli kyseenalainen.

Alkukankeuksien jälkeen jälki oli jo siedettävää. Hyvä etten taputellut itseäni olalle. Keksinpä vielä pursotella päällekin tähtityllalla ja jestas mutta tuli makeaa jälkeä kun pohja oli vaaleanpunainen. Irkku oli niin intopiukeena pursottelusta, että sitten olikin jo pakko ottaa kippo ja vatkain kauniiseen käteen ja väsäillä vielä kääretorttupohjakin ja muokata siitä neliökakku. Kermaa ja persikkaa väliin, ja ei kun pursottelemaan päälle.

Onneksi ysin jälkeen alkoi sakkikin heräillä, spede tosin heräsi jo ekan pellin paistoaikana. Kymmenen kanttiin irkku hillui jo tiukasti ruohonleikkurin puikoissa ja ukko veteli trimmerillä reunuksia. Puolelta päivin oli ruoka tulella ja kahden kanttiin tuli vieraat. Viideltä pirtti oli viimein tyhjä, spede istui ammeessa ja irkku siivoili keittiöä. Ja NYT väsyttää ihan sikana. Onneksi kohta on jo maatamenoaika eikä spede ole nukkunut päikkäreitä eli unta ei tarvinne houkutella turhan kauaa kummankaan.

Ja nyt irkku siirtyy hetkeksi vielä touhuamaan kotihommia sitä ihanaa kello kasia odotellessa. Hyvää sunnuntaipäivän loppua kaikille!