Viimeinenkin vaatekappale on joko kuivumassa tai kaapissa viikattuna. Tai no, melkein viimeinen, muutama pyyhe pyörii kuivumassa koneen uumenissa. Perunat on kiehumassa, teini istuu tyytyväisenä omalla koneellaan ja mesettää poikaystävänsä kanssa. Minä suunnittelen rentoa asentoa, hieman repii alamahasta eli ehkä toiminta pitää rajata vain joksikin tietyksi ajaksi. Vaikkapa puoli tuntia pari kertaa päivässä.

Ukko palannee kohta töistä ja pahoinpa pelkään että kärttyä on ilmassa. Viimeisin viesti töistä, väsyttää, kielii jo yksinään lievästä kärttyoireilmiöstä ja oottakaapa vaan, kun ukko huomaa että naapuri on lähtenyt minne lie käymään ja jättänyt koiran pihaan naruun haukkumaan, voi kuulua muutama kirosana meidän puolelta aitaa. Enpä minäkään siitä nauti, että se siellä räksyttää ja välillä ulvoo, mutta ei se minua häiritsekään.

Ymmärrän toki, että miestä se rassaa, tämä kun menee kauneusunille, jotka muuten ei toimi, aina aamuvuorosta tultuaan tunniksi puoleksitoista. Ja koska yläkerta on nyt kuuma kuin hornankattila niin siellä on ikkunat sepposen seläällään. Joka taas aiheuttaa sen, että pihaäänet kuuluu ikäänkuin vierestä... Toivottavasti naapuri kotiutuu ASAP, sanonpa vaan.

Nyt menen makoilemaan hetkeksi ennenkuin riennän köökkiin tutkimaan pottujen kypsyysasteen. Ja saattaa olla, että tänään en enää mitään kummallisia moponkarkailuja raportoi.