Pakko se on kuulkaa todeta. Tuntuu perin omituiselta hoksata että tosiaan, vielä tänään ja huomenna kiitolaukkailen tuonne harjoittelupaikkaan ja sen jälkeen ei olekaan oikeastaan mitään. Siis varmasti on niitä sijaisuuksia tiedossa ja niiden kanssa saa taatusti juosta milloin mihinkin, mutta silti. Tai niin, onhan minulla vielä maanantaille taattu juoksu, tuolloin suuntaan TAKKiin valmistujaiskahville ja käyn samalla sijaisrekryn haastattelussa mutta siinäpä se.

Niinpä niin. Onneksi jotain käytännönjuttuja sentään setviintyi eilen, kotvan murehtimani päivähoitomaksusysteemi nitkahti kaiketi pätkän järkevämpään suuntaan. Ihmettelin näet kovin tulolaskelmaa täyttäessäni että miten ihmeessä minä sen täytän omien tulojeni osalta, nehän kun loppuu tämän kuun lopussa. Soittelin ja kysyin neuvoakin mutta enpä tuosta hullua hurskaammaksi tullut. Eilen laskutuspäästä otettiin onneksi yhteyttä ja kysyttiin selvennöksiä kirjaamiini tietoihin.

Että tosiaan, tämä sinun tukesiko päättyy? Mutta etkös sinä sitten saa työttömyyskorvausta sen jälkeen? No en, en saa. Työssäoloehto kun ei täyty joten työmarkkinatuki olisi se jota saisin jos saisin mutta kun en saa sitäkään. Miehen tulot kun taas vaikuttavat siihen ja voin kertoa että kun lasken miehen vuosibruttotulot lomarahoineen ja muine härpäkkeineen niin kyllähän sillä summalla elättää jo komeasti yhden vaimon ja neljä kotona asuvaa lapsostakin.

Brutto on brutto, nettotuloilla tilanne onkin sitten ihan toinen. Verottaja vie toki oman osansa, samoin muut pakolliset maksut joita tuloista tehdään joten niin. Pakko minun on myöntää että jotenkin nämä summat on aina kovin epäsuhtaiset silmissäni. Se epäsuhtaisuus johtuu kyllä osin siitä, että lomarahat jne muuttaa kokonaisvuosiansiota niin paljon että kuukausille jaettuna bruttotulo näyttää isommalta kuin se on ja siitä summasta taas jää suunnilleen puolet nettona käteen. Aika älytöntä ja vaikka olen toki tämän jotenkin sisäistänyt kun olen riittävän monta aikaa asiaa ihmetellyt niin silti; tuntuu idioottimaiselta että hoitomaksuja, tai mitään muutakaan juttuja, suhteutetaan bruttotuloihin.

Näyttäkää minulle se joka saa sen bruttotulon käteensä käytettäväksi? Jopa minun työmarkkinatukisummani näyttää isommalta bruttona kuin se on mutta netto onkin sitten toista. Josta tulikin mieleen; onkohan se ylläpitokorvaus, joka on siis verotonta, läntitty siihen päälle juuri siksi että köyhät työkkärituella harjoittelevat ja opiskelevat ei huomaisi kuinka kela nappaa suoraan 20 prossaa tulosta pois? Se kun kompensoi aika hyvin sen poisnapatun osan...

No mihin tämä postaus nyt lähti rönsyilemään, siitä päivähoitomaksukuviostahan minun piti... Mutta siis niin, soittajalla oli lievästi hämmentynyt olo mutta toki tämä sitten kirjasi paperiin että näin homma on, syyskuun loppuun asti saan itse tuloa ja sen jälkeen omat tuloni on nolla jos en saa sijaisuuksia. Seuraava keskustelun ja ihmettelyn aihe olikin sitten elatusmaksut jotka olin lappuun merkinnyt. No siis daa.

Saanhan minä toki poikasesta 16v joka aivaten ainoa kuukausi ruhtinaalliset 112 euroa rahaa. Sen saman tosin siirrän sitten nyt omilleen lähteneelle 18veelle sillä tämä opiskelee vielä. Päätös pojan 16v elatusmaksun osalta on olemassa mutta pojan 18v osalta emme ole lähteneet lastenvalvojaa vaivaamaan, miksi ihmeessä. Eiköhän tuolla ole ihan töitätöitäkin tehtäväksi ja tosiasia on se, että äitinä minulle on kunnia-asia pitää huolta siitä että lapseni voi opiskella opiskelunsa loppuun ilman että tämä nääntyy nälkään.

No just. Kumpaakaan summaa ei olisi tarvinnut kuulemma edes merkitä sillä oikeasti, nehän ei liitykään tähän hoidossa olevaan lapseen. Täh? No, samapa tuo kai, laitettu mitkä laitettu ja tätönen langan toisessa päässä totesi että homma on kunnossa ja tältä osinhan elatusmaksut on kuitenkin plusmiinus nolla joten eiköhän hän saa päivähoitomaksupäätöksen laskettua näilläkin tiedoilla. Sitä odotellessa, näkeepä ainakin kuinka suuri vaikutus sillä työmarkkinatuella on päivähoitomaksuun, en usko että kummoinen.

Muilta osin eilisessä ei ollutkaan oikein mitään maininnan arvoista. Kiirettä piti, juoksussa riitti, tenavalauma pysyi suht hyvin ojennuksessa ja hommat puksutti eteenpäin kuin VRn juna silloin kun se vaan toimii. Kotiin kiitolaukkailin tarhan kautta, ruokin tenavat, söin itsekin ja pähkäilin mielessäni itsearvioinnin kirjoittamista. Sen aika on muuten tänään, lähden kotiin heti ykkösten päästessä koulusta ja kirjoittelen paperin ennen kuin haen speden tarhasta. 

Huomenna on sitten se arviointikeskustelu ja kieltämättä odotan sitä aikamoisella mielenkiinnolla, ei hajuakaan miksi mutta jostain syystä minulla on huono kutina sen suhteen. Ehkä se kutina johtuu siitä että inhoan arviointikeskustelutilaisuuksia koska niissä joutuu kertomaan itsestään ja tekemisistään ja minä vain teen ja puksutan eteenpäin enkä osaa niitä tekemisiäni yhtäkkiä sanoiksi kuvata ääneen. Miksi ei voi riittää se, että kirjaat ylös mitä teet? Arvioijahan voisi vain lukea kyseisen lapun ja siinä se? 

Eilen illalla tein muuten vielä vähemmän mukavan havainnonkin siinä joutessani; ostin maanantaina pikkukurkkuja lähiksestä, siis niitä maustettuja malleja joita sitten rouskuttelin iltapäivästä ruoan kanssa. Siis maanantaina. Illalla olinkin suunnilleen kaksinkerroin julmettujen mahapolttelujen kanssa ja ihmettelin ja kummastelin suunnattomasti sitä mikä tauti minuun oli iskenyt sillä maha oli turpea ja pulisi kuin kiehuva pata ja tuntui että kiertää ja oksettaa ja vääntää ja kramppaa ja tekee vaikka mitä. Yön aikana olo onneksi normalisoitui mutta karseaa oli se silti.

Eilen rouskuttelin samaisia pikkukurkkuja ruisleivän kanssa muutaman iltapäivällä ja tadaa; kuuden jälkeen olinkin taas likipitäen kaksinkerroin ja vatsa oli yhtä suurta kramppaavaa aluetta jossa oli käymistila päällä enkä tiennyt oksentaako vai sontiako vai mitä tehdä sillä mitään ei mistään silti tullut ulos vaikka kuinka ällötti, oksetti ja kiersi. No, yön aikana maha jälleen rauhoittui mutta siis. Onko nyt tosiaan näin että nuo pikkukurkut sisältää jotain jota mahani ei siedä? Ne kun on ainoat jotka oli yhtenäistä syötävää maanantain ja eilisen osalta?

Loppupurkki saa jäädä osaltani kokeilematta, sellaista mahakramppailua en kyllä enää tahdo. Ush. Ja nyt, pakko kai se on ryhtyä itseään trimmaamaan työmaakuntoon, kohtahan tässä pitää jo herätellä koululaisiakin. Loppuun vielä huomio; poikanen 18v menee tänään kutsuntoihin! JES! Ja toisaalta kovin kovin haikeaa on tämä. No, se on moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä pyrin samaan!