Sieltä se arki sitten tulla tärskähti vaikka en todellakaan toivonut. Höh. Tänään on ohjelmassa speden tarhaan kiikutus, isompien koulutielle lähettely, pikainen siivousoperointi pitkin torppaa ja sitten se kaikista karsein homma ikinä; tenttiin pänttääminen. Onneksi luettava alue ei ole mahdottoman iso mutta ottaen huomioon että kysessä on ihmisen kasvu ja kehitys niin hmmm... Pänttäämistä riittää.

Rahasotkun setvittelyt päätin tuupata johonkin hamaan tulevaisuuteen, sen verran sivuan asiaa vielä tänään että lähetän YYA-taholle viestin siitä kuinka muka-keskiviikkona-siirretty-raha ei ole todellakaan ilmestynyt sen enempää minun kuin varmaan kenenkään muunkaan tilille. Perjantaina kun sain perin valaisevan puhelun siskoltani joka oli törmännyt YYA-tahon naapuriin joka sattuu olemaan iskän entinen vaimoke.

Siskolikka oli kovin kovin katuvainen ettei ollut saanut pokkaansa pidettyä ex-vaimokkeen edessä vaan jo ilme oli kavaltanut tämän osuneen oikeaan kun tämä kysyi siskolta että paljonkohan se YYA-taho mahtaa sille siskollesi olla velkaa. Siinä samalla selvisi sitten sekin että YYA-taho on velkaa suunnilleen kaikille. Ja vielä isompia summia kuin meille. Niin, ja me olemme sitten myös ainoat jotka on edes vähän saaneet takaisin, kukaan muu ei olekaan saanut yhtä ainoaa euroa lainaamistaan rahoista.

Yksi ehkä hauskimmista piirteistä keskustelussa oli ollut se että YYA-taho oli koettanut lainata vielä lisää rahaa ennestään lainaamiensa rahojen lisäski ex-vaimokkeelta sillä verukkeella että hänen pitäisi lainata MEILLE rahaa. Ahas! Tämän käsityksen siskolikka oli kyllä oikaissut nopeasti ja niin se ex-vaimokekin oli himppasen ajatellut. Että tällainen tapaus sitten. Lienee turha edes sanoa että tätä on nyt harkittu ja tuumittu pitkään ja hartaasti miten tässä etenisi.

Siskolikan mielestä syytä on painella poliisille sillä kyseessähän on ihan täysimittainen petos, jos noin tarkkoja ollaan, ja kaiken lisäksi näitä petoksen kohteita on monta monta meidän lisäksemme. Toisaalta taas ukko oli asiasta hieman toista mieltä; me sentään olemme saaneet JOTAIN takaisin, tarkemmin sanottuna puolet lainaamastamme summasta. Onhan se enemmän kuin ei mitään, on, ja ukko onkin taipuvainen uskomaan että saamme lopunkin lainaamamme summan JOS vain olemme sitkeästi tällä linjalla kun nytkin.

Minä taas mietin muita lainaa antaneita. Sitä riskiä tuskin enää on että YYA-taho saa lisää lainaa keneltäkään sillä tilanne on mennyt niin pitkälle ettei tällä ole enää kaverin kaveria joka tahtoisi tätä missään auttaa tai oikeastaan edes jutella tämän kanssa. Ex-vaimoke ihmettelikin tätä eniten koko sotkussa; miten viitsii rahan takia tuhota kaikki ystävyyssuhteensa? Ja suhteensa jopa omaan mieheensä, tahon mies kun oli todennut vaimokkeelle jonkin aikaa sitten rappusissa törmätessään että jos heillä ei olisi yhteistä lasta niin hän olisi jo lähtenyt kiitämään.

No, täksi viikoksi minun on kaiketi suunnilleen PAKKO jäädyttää tämä rahan tuumailu omalta osaltani sillä tosiasia on se että a. tentti ON keskiviikkona ja siitä PITÄÄ päästä läpi ja b. isotöisehkö essee PITÄÄ jättää ensi viikon maanantaina. Aikaa esseen tekoon ei ole enää juurikaan sillä ke, pe ja la menee TAKKin penkkiä kuluttaen. Voi höh. Mikähän siinäkin on että kaikki pitää AINA jättää näin viime tinkaan? 

Vaan jaa. Luulenpa että minun pitänee vähitellen siirtyä tutkailemaan reppuosastoja, vaateosastoja ja vaikka mitä osastoja kuntoon. Speden vien tarhaan kasin aikaan ja muut menee ysiin joten järkevintähän olisi että olisin saanut sen pikaisehkon siivousurakankin hoidettua siihen mennessä kun talo hiljenee ihan kunnolla. Se on siis moro ja viettäkää kivakivamaanantai, minä pyrin toki ihan samaan vaikka luulenkin ettei siitä nyt mitään tule...