Kunnon työntekijä sairastaa vapaapäivät, nih! Olen aina ollut vastaan kyseistä ajattelua mutta joo, kroppa näemmä ei ja niinpä perjantaina töistä palasi erittäin pääkipuinen, yhden buranan napannut, ja kurkkukipuinen emäntä joka joutui toteamaan että kappas vaan, mittari on samaa mieltä kuin olotila; ei työkuntoinen. Silti sitkittelin sen neljän tunnin työrupeaman työmaalla, toivottavasti en tartuttanut puolta kylää vaikka toisaalta, leviää ne pöpöt koululla ilman minuakin.

Perjantai-ilta meni siis makoillen ja irkissä plääsäten. Pakkohan se oli lohduksi laittaa "värilähetys" pesukoneeseen pyörimään ja pestä speden sängystä petivaatteet, tämä kun onnistui edellisenä yönä pissaamaan housuihinsa. Nimitys "värilähetys" taas johtuu pitkälti siitä että työkavereiden mielestä pesukoneinnostuneisuuteni on noussut ihan uudelle tasolle, siis sille jossa rouva istuu vessassa ja tuijottaa hymy huulillaan hiljaista konetta joka linkoaa 1400 kierroksen voimin pyykkejä. Myönnän, syyllinen!

Lauantaiaamuna totesin oloni olevan jokseenkin parempi. Kurkkuun ei enää koskenut erikoisen paljon, nenäkään ei valunut pitkin päätä *hehee* ja ristiselässä tuntunut paine oli kadonnut. Ilmanko siinä sitten intouduin iltapäivästä ja lähdin terassille. Siis daa! Totesin näet iltapäivällä että pappa, joka ehti olla kateissa liki vuorokauden ja me olimme sydän syrjällään, löytyi hyvähappisena ja -kuntoisena ja piipahti kylässä aiheuttaen ketjureaktion; ukko singahti speden kummisedän kyytiin junnun, speden ja kummitytön kera ja minun piti muka jäädä yksin istumaan ja kököttämään kotosalle, prinsessakin kun oli kaverillaan ja hups vaan, niin minä tarjosin itseni teinin ja adoptiotytön kyytiin tyyliin "pääsiskö baariin". 

Ja kas, siellähän sitä sitten istuttiin, terassilla, ukon siskon ja "velipojan" kanssa yhden oluen ja yhden valkovenäläisen ajan. Kivaa oli, juttu luisti ja ennen kuutta olin jo kotona odottamassa poikaa 17v ja tämän tyttöystävää, miniäkokelasta, kotosalle. Samalla pääsin vaihtamaan sanan jos toisenkin varapojan kanssa, siis toisen niistä, tämä varapoika kun on saanut reippaasti kuraa niskaansa tällä viikolla.

Varapoika näet alkoi seurustella ja ilmaisi moisen naamiksessa päivittämällä profiilinsa. Tämä päivitys aiheutti sen että varapojan tyttiksen eksä totesi moisen tapahtuneen, ilmoitti varapojalle hakkaavansa tämän ja jäi sen jälkeen junan alle. Kirjaimellisesti. En edelleenkään tiedä oliko junan alle jääminen tarkoituksellista vai ei, mutta sen tiedän että kamalaa se oli ja aiheutti paljon surua lähipiirille. Varapoika ei ole ollut tällä viikolla oma itsensä mutta eilen tämä näytti kokolailla omalta itseltään ja kyyditti spedeäkin skoballa pitkin pihaa.

Illalla istuimme ukon kanssa kahteen pekkaan junnun lähdettyä speden kummisedän ja kummitytön kanssa yökyläilemään, prinsessa puolestaan sai yökylään kaverinsa ja teini oli isovanhemmillaan piipahtamassa adoptiotytön kanssa. Oli vallan mukavaa ja ei se limejuomakaan pahaa ollut. Tänään aionkin vain olla, olla ja olla, sillä olo ei ole paha mutta edessä on KARMEA viikko! Keskiviikko ja haastattelu kouluun, tässä on kokolailla p****t housussa etten sanoisi.

Ja nyt kuulkaa. Siirryn olemaan. Se on moro ja hyvää pyhää kaikille!!!