Aamut. Vai tuntuuko se vaan siltä, en tiedä. Mutta taas on aamu. Kummallista. Vauvantahtinen elämä on todellakin vauhdikkaan oloista. Tässähän on äireekin ihan harjoittelijan asemassa, tai siltä se aina välillä tuntuu. Kuten viime yönä, Spede heräsi kolmelta syömään. Tai niin, heräsi ja heräsi, Spede ei ehtinyt kunnolla heräämään kun prinsessa 7v tuli sängyn viereen herättämään "äiti, vauvalla on nälkä, koeta nyt kuunnella sitä". Neiti oli herännyt käymään vessassa ja herätti minut koska Spede murisi. Jep. Äiti kuulee ja kun nyt heräsi niin mikäs siinä, Spede viereen.

Ja kas, harjoittelijahan tässä ollaan, nyt sapuskointi kävi tuosta vaan. Ei pienintäkään ongelmaa. Mikä hiittinen siinä on, että välillä se on niin hankalaa ja välillä sitten käy kuin leikki vaan? Ihan hyvä aika herätä syömään, näin jotenkin tosi tyhmää unta juuri tuolloin. Ei mitään kauhu-unta vaan tulipalounta. Hullua unta. En muista enää unesta muuta kuin sen, että siinä oli liekkejä. Liekö eilinen maikkarin uusi sarja pukannut uniin.

Ei muuten ollut kovin kehuttava. Siis se sarja. Kodinpuolustajako tuo nyt oli nimeltään. En usko, että tulee toiste katsottua. Ja muutenkin, irkku on koukuttunut täysin Discovery-kanavalle. Elämä on silkkaa American Hot Rodia ja Myytinmurtajia iltaisin. Ihanaa... Ja nyt, Spede tekee tilausta, siis kahvikupin kanssa tuonne...