keskiviikko, 14. toukokuu 2008
Hupsansaa
Joten ei auttanut, se oli pakko asentaa se sisäinen kello hokemaan kuutta. Ja kyllä kuulkaa hyvin hoki. Aloitti reipashenkisesti jo neljältä aamulla. Jatkaen viideltä. Ja sitten, se taisi koettaa mennä epäkuntoon, seuraava hälytys kun tapahtui vartin yli kuusi. Ja se oli aivan siinä ja siinä, ettei irkulla ollut löysät housussa. Kas kun irkku ja irkun silmälasiton minä näkee kellon aina välillä miten sattuu. Monen monituiset kerrat irkku on sännännyt tikkana ylös sängystä tulkittuaan ajan hanurilleen. Tänään oli sellainen aamu. Irkku kun oli hahmottavinaan numerot osoittamaan jo lähemmäs kasia.
Siis miten on mahdollista, että kutosesta saat seiskan? Irkun tapauksessa ihan näppärästi näemmä. Siinä sitä toinen jalka farkkujen lahkeessa ja tissiliivit suunnilleen poskella, t-paita perässä raahautuen ja rillit suupielestä roikkuen irkku säntäsi keittiöön (kahvi ennen kaikkea) miettien, mitä hiton tietä ajetaan Ähtäriin. Jotta kun se pojan 11v linja-auto pitää ajaa kiinni. Kun ehtiihän tuo lähteä ainakin kymmeneen kertaan ennen kuin irkku saa pojan autoon asti kun lähtöön on minuutti kellon näyttäessä jo varttia vaille kahdeksaa... vartin yli kuusi. Kello on vartin yli kuusi, tajusi irkku siinä vaiheessa, kiitos keittiön aidon viisarivempainkellon. Just.
Että oli kuulkaa aivan turhat löysät housuissa, noin kuvainnollisesti. Pojan herätysaikaankin vielä vartti. Että näin. Irkku taitaa ottaa ihan näinä päivinä yhteyttä johonkin näistä elektroniikkayrityksistä, jotka toimittaa niitä valtavia ajannäyttäjiä pankkien katoille, rautatieassan seinään ja silleen. Yksi tuollainen makkarin seinässä tuntuisi olevan varsin paikallaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.