Ainakaan vielä sitä junnun karsastavaa silmää. Kieltämättä tässä on hetkittäin silmien suhteen neuvoton olo, ihan kuten aiempaa postausta kommentoineen anonyymin vanhemmillakin oli ollut. Nyt on taas se hetki. Leikkausta kun ei tehdä koska aina on olemassa riski että silmä lähtee karsastamaan toiseen suuntaan. Toisaalta taas, leikkaus voidaan tehdä jos se tuntuu ehdottoman tärkeältä. Mutta tällä hetkellä siis ei koska silmälasit korjaa silmän asennon lähes täysin oikeaksi ja etenkin siinä vaiheessa kun ne uusitaan on korjausliike varmasti vielä huomattavampi. Että sano nyt sitten tässä miten se olikaan. Plääh.

Taidankin nyt loppuviikon aikana mennä pojan kanssa optikolle ja otamme ja tilaamme ne silmälasit tälle. Saattaa olla että myöhemmin keväällä tilaan silmälasit vielä itsellenikin, mitäs siihen sanotte? En millään viitsisi viettää omien rillieni 8-vuotispäiviä, en etenkään kun kyseisen uran aikana silmälasit on olleet kerran lähes umpisolmuun väännetyt ja pari kertaa korjattavana muuten vaan. Alan olla taipuvainen uskomaan optikon sanoihin jonka mukaan "päivä jolloin rillit simppelisti napsahtavat kahtia on lähestymässä". Niinpä niin, kaipa se metallikin väsyy ja vallankin jos on jatkuvasti käytössä, toisinaan jopa *hups* öisin.

Olin muuten äärettömän riemuissani eilen töistä kotiuduttuani ja kurkattuani Kelan asiointipalvelun sivuilta omia tietojani. Ooooh! Maanantaiaamuna sähköisessä muodossa lähettämäni hakemus oli jo käsiteltynä ja päätettynä ja ensimmäinen rahaosoituskin pamahtamaisi tililleni 9.päivä eli tänään. Kela todella yllätti ihmisen. Kaiken lisäksi Kela yllätti maksusummalla, minun oli pakko soittaa ja kysyä selitystä moiselle laskelmieni pettämistä osoittavalle liki 100 euron tulonousulle joka kuukautta kohti olisi odotettavissa. Homma kunnossa, se liki satku kuuluukin tulla enemmän. Oooooh! Tunnen itseni about kroisokseksi näiden 0-kuukausien jälkeen sittenkin että speden hoitomaksu tulee nielaisemaan liki kolmanneksen tuloista. Ilmanko tässä silmälasishoppailuja tulee mietittyä.

Eilinenkin päivä meni muuten sijaisten pörrätessä pitkin luokkaa. Onneksi sijaiset oli ensimmäisestä viimeiseen oman koulun opettajia, mutta silti lapset sekoili. Osa luokan lapsista sekoilee onneksi positiivisesti sijaisen ilmestyessä luokkaan, osan sekoilu taas ei ole positiivista. Positiivisesti sekoilijat unohtaa normaalit toruja keräävät käytöstapansa, ne ei-positiivisesti sekoilijat taas koettaa sijaisten rajoja ja tekee itseään esiin papattamalla ja huutelemalla. Avustettavani kuuluu erittäin huomionhakuisiin huutelijoihin myös oman open aikana mutta sijaisen aikana se vielä korostuu. Lisäksi tälle iskee totaalinen keskittymiskyvyttömyys josta hyvänä näyttönä olkoon maanantain matikankoe jota avustettava sai tehtyä kahden tehtävän verran kokeen ollessa kaksipuoleinen ja eiliset koulussa tehdyt hommat jotka jäi lähes kaikki tälle läksyksi koska tämä ei vain ehtinyt siinä ajassa kun muut teki.

Eilinen ilta meni lähinnä kutoessa ja pyykätessä. Ukon loman ansiosta en ole joutunut tälläkään viikolla keittiössä hääräämään ja silti alan olla ihan korpeentunut tämän lomaan. Miten ihmeessä tämä viitsii huudella väsymystä makkarista oltuaan päivän itsekseen? Ei voi ymmärtää? Ja jos kerran väsyttää niin miten ihmeessä tämä jaksaa treenata punttitreeniä ja käydä lisäksi hiihtämässä illalla? Omituinen otus! Ja hittolainen kun tämä saa nukkuakin nyt ihan kuten parhaakseen näkee, minä kiikutan speden aamuisin tarhaan ja haen tämän sieltä iltapäivällä. Paitsi tänään kun olen itse kolmeen ja ukko tahtoo ehdottomasti lapsen jo välipalan jälkeen kotiin.

Vaan kuulkaa, siirrynpä nyt tästä pelmaamaan upeeta tupeetani kuosiin. Harakanperäkään ei enää pärjää minulle näissä pölläyskisoissa, niin se on. Hauskaa keskiviikkoa teille kaikille!