Kyllä vuodatus on hassun hassu paikka. Sain suit sait sukkelaan kirjattua itseni sisään 5:44 ja kojelaudalla päällimmäisenä luki punaisilla kirjaimilla "vuodatuksessa tulossa hetken kuluttua katko, lisätietoja täältä" ja kas, kun klikkasin kohtaa täältä niin eiköhän lisätiedot jäänyt saamatta ja ruudulle pamahti ilmoitus "yhteys palvelimeen keskeytettiin". No, kaipa sitäkin voi lisätiedoksi halutessaan sanoa *hah*.

Vaan kuulkaa, on tämä. Ei minun ihan näin aikaisin pitänyt herätä mutta eilinen ukkosmyräkkä yhdistettynä hetken kestäneeseen sähkökatkoon sekoitti paitsi kelloradion myös irkun kyvyn laskea. Kukaan sitä kelloradioa ei näet viitsinyt laittaa aikaan iltasella ja niinpä tutkailin kellonaikaa illalla maate mennessäni todeten sen näyttävän 11:05 ja todeten että okei, helppo nakki. Aamulla voin laskea helposti paljonko se kello oikeasti on vähentelemällä, oikea aika kun oli tuolloin 23:00.

Toisinaan Elon laskuoppi on selvästikin ylipääsemättömän vaikeaa. Minä näet singahdin ylös kellon näyttäessa 17:35 päätellen pienillä harmailla aivosoluillani oikean ajan olevan näin ollen 6:30 kintaalla. Niinpä niin. Ja mistähän asti 17 miinus 11 on ollut 7? Sepä se. Ei sitä ole edelleenkään muutettu seitsemäksi, kello mokoma näytti keittössä puoli kuutta ja eiköhän joku ollut ehtinyt jo lykkäämään kahvinkeittimenkin päälle. Ainakin arkirytmissä ollaan, mutta silti. Hittolainen.

Olen nyt tämän aamukahvikupposen ja muutaman rivin kirjoittamisen aikana ehtinyt elää jopa jonkinasteista jännitysnäytelmää. Ulkoa, vietän siis edelleen tiukasti aikaa kuistilla, kuului näet varsinainen räminä, kolina ja pauke ja kaikki tämä aivan meidän ovemme takaa. Hieman samankaltainen ääni kuin jos joku olisi potkinut ja tuuppinut tyhjää peltitynnyriä. Pakkohan se oli käydä kurkkaamassa mutta ketään tai mitään ei näkynyt, ei edes sitä peltitynnyriä ja niinpä langetankin syyn pihassa aiemmin loikkineen harakan kontolle. Kaipa tämä on jälleen kerran hyppinyt vanhan peltiräystään reunalla, se selittäisi ääneen jotenkuten. Huh, ei siis murhamiestä vaanimassa, voin keskittyä muihin aiheisiin.

Eilen illalla spede simahti unille omia aikojaan omaan sänkyynsä kolmatta kertaa. Tällä kertaa aikaa sänkyyn menosta unten mailla oloon ei mennyt kuin parikymmentä minuuttia ja se sisälsi tasan yhden kokeellisen sängystä poistumisen. Kehityskelpoinen yksilö. Ukko tosin oli edelleen vastustavalla linjalla kun kotiutui töistä, ehkäpä juuri siksi tämä pyysi speden viereensä kun poika heräili yöllä kättään valittaen. Ja ehkä minä taas heräsin juuri sen vuoksi etuajassa, minun uneni näet häiriintyy heti jos en saa peittoa niinkuin haluan tai pysty kääntymään ilman esteitä omalla puolellani sänkyä.

Eilinen oli jollain tavalla turha päivä. Osin varmasti siksi, että ukkosmyräkkä sai minut kipittämään yläkertaan vuoroin modeemia irrottamaan, vuoroin kiinnittämään. Täällä meidän suunnalla tuhoja tuli suht maltillisesti, Uuraisissahan tilanne onkin aivan toinen. Sähkökatkokaan ei kestänyt meillä kuin pari minuuttia, sen sijaan 300 metrin päässä asuva kaveri infoili iltapäivällä kaipaavansa edelleen kolme tuntia aiemmin kadonneita sähköjä.

Turhauttavaksi eilisen teki myös junnu ja prinsessa jotka käyttivät suunnilleen puolet päivästä kärhämöiden ja riidellen. En väitä, varmasti alkaa risoa kun ulos ei pääse eikä äiti anna lähteä edes kavereille puolen kilsan päähän mutta äidillä oli siihen syynsä. Ukkoskuuroja kun luvattiin koko iltapäiväksikin ja Aamulehdessäkin oli Pohjois-Pirkanmaalle varoitus. Me nyt toki kuulumme Etelä-Pirkanmaahan mutta mistä hitosta sen tietää varmaksi ettei sieltä joku yksinäinen trombi eksy väärään suuntaan. Ne, tai syöksyvirtaukset, kun teki tuhojaan kolmella paikkakunnalla eilen.

Hymykin nousi hetkeksi kasvoille junnun ja prinsessan pitäessä jonkinlaista riitelytaukoa, tuolloin prinsessa tuli kysymään mitä minä tein lapsena kun satoi tai oli myrsky. Jäin oikein miettimään mitä sitä tulikaan tehtyä ja paperinuket, autoleikit, lukeminen ja piirtäminenhän tuolloin oli työn alla. Tähän prinsessa totesi että hän ei välitä autoista eikä hänellä ole paperinukkeja, kynistä osa on hukkunut ja lukeminen on tyhmää. Mitä siihen sitten sanot? Minä päätin olla sanomatta oikein mitään, prinsessa kun oli selvästi riitelytuulella ja vastaus kuin vastaus olisi saanut tämän räpättämään ja jäkättämään.

Oli eilisessä silti hyvätkin puolensa. Minä sain pyykättyä kaikki loput pyykit torpasta pois ja tänään ajattelin käyttää osan päivästä raivaamalla lasten kanssa heidän huonettaan oikein kunnolla. Kaksikon omat siivoukset kun on lievästi puolivillaisia joten tekemistä siellä riittää vaikka huone päällisin puolin näyttääkin siistiltä. Se siisteys kun koskee vain lattia-alaa josta kaikki mahdollinen ja mahdoton roina on tuupittu hyllyihin, laatikoihin ja kaappeihin ja tietenkin sikinsokin.

Tänään pitäisi lähteä prinsessan kanssa ostoksillekin mutta näkee nyt saanko shoppailuvireen päälle. Eilen se vire olisi ollut mutta höh, ukko meni omalla autolla töihin joten se vire sai hiipua itsekseen pois. Reppu, kengät ja muutamat housut olisi tarvelistalla ja minua kirpaisee jo etukäteen rahanmeno. Tänä vuonna anoppi ei ole sanallakaan vihjannut että hän ostelisi lapsille reppuja, viime vuonnahan menin hittolainen hankkimaan kyseiset kapineet itse kun en tiennyt että tämä oli aikeissa niitä hankkia. No, enpä usko että anoppia harmittaa vaikka ei niihin rahaa saisikaan laitettua, eiköhän tälle riitä kun shoppaa reput ukon siskojen tenaville. Ikäjärjestyksessä neljäs kun on myös astumassa koulutielle tänä syksynä.

Maanantaina anoppi muuten yllätti minut ja ennenkaikkea lapset. Tämä tuli hakemaan heitä yhden aikaan päivällä ja kiikutti heseen syömään ja sieltä pariksi tunniksi luokseen leikkimään. Jopa spede oli mukana eli minä istuin täällä peukaloita pyöritellen iltapäivän. No en nyt ehkä ihan, touhusin erinäisiä kotihommia ja kävin lenkillä naapurin koiruuden kanssa, sen samaisen jota olin lupautunut hoitamaan sen päivän. Mukavaa vaihtelua, toivottavasti seuraava kerta ei ole ensi vuoden puolella.

Taidan siirtyä tästä vähitellen erinäisten hiljaisten kotitöiden pariin. Mitään kovaäänistä kun en viitsi ryhtyä touhaamaan ennen kuin ainakin spede on herännyt yöunilta, isin vieressä kun tuntuu uni maittavan ilman että äidin pitää olla makkarissa. Se on moro ja viettäkää mukava, herttinen sentään, torstai!