Mitä kunnon potkulla persauksiin voi saada aikaan. Eilinen aamu meni kenkutuksessa ja kärvistelyssä, ukko mokoma kehtasi nukkua ja nukkua edellisen illan jäljiltä. Minä sisuunnuin täysin ennen kymmentä, se on muuten hetki josta lapset pitävät aivan erityisesti, ja hyppäsin autoon kymmeneltä. Sikäli eri kaavalla tämä meni, etten ottanut yhtäkään lapsista mukaani, vaan jätin koko revohkan keskenään laulamaan singstaria.

Kumma juttu sekin, kun äiti lähtee johonkin ja sanoo lapsille vain käyvänsä jossain, niin johan alkaa se puhelimenpirinä. Pääsin keskustan kännykkäkaupalle niin jo soi. Poika 10v sieltä oli laitettu hoitamaan tiedustelijan tehtäviä, minä painoin kylmästi punaista luuria, tästä kun on ollut miljoona kertaa puhetta että perään ei soitella turhaan.

Kännykkäkauppaan menin lähinnä siksi, että pojan 12v puhelin oli jälleen valmis. Tai niin, valmis ja valmis, kaikki tämän puhelimet oli valmiita. Nopeasti arvioiden laskin, että viimeisen puolen vuoden aikana pojalla oli ollut käytössä 4 eri puhelinta, kaikki yhtä lukuunottamatta meidän vanhojamme, ja viimeinen kuukausi oli tällä mennyt ilman puhelinta. Muuten ok sekin, mutta tuo kun oli sellainen lentoharakka, että jos jollekin lapsista sitä puhelinta todellakin kaipasin, se oli juuri poika 12v.

Aamulla olin katsonut kuinka tämä kaivoi kaapista vanhan Nokia 6150 puhelimen jossa oli jumalaton akku. Kumma kyllä, se toimi jotenkin eli ainoaksi ongelmaksi näytti muodostuvan se, ettei puhelin mahtunut kunnolla pojan farkkujen taskuun. Muutenkin olin saanut tarpeekseni taas koko kännykkätoiminnasta, poika oli ennen joulua jo hehkuttanut kuinka isä oli luvannut tälle uuden joululahjaksi, joten jätin itse hankkimatta. Eipä sitten pukki tuonutkaan.

Joulun jälkeen alkoi sitten puhe siitä kuinka isä oli sanonut että hankkii puhelimen heti vuodenvaihteen jälkeen. Ja sitten helmikuulla. Ja lopuksi toi pojalle lumilaudan ja monot, käski antaa laskettelusukset nuoremmalle pojalle. Viime viikolla poika sanoi, että isä on luvannut kännykän synttärilahjaksi kun ei nyt osta kun hankki sen laudan. Pojan synttärit on juhannuksen alla, joten kotvan kestää.

Koko miessukukuntaan sisuuntuneena siis painelin puhelinkauppaan aikeenani ostaa pojalle käytetty kännykkä hinta max 30-40 euroa. Ensimmäisessä liikkeessä oli muutama käytetty, halvin maksoi 79 euroa. Kamalaa, oli mikä tahansa älyvalopuhelin! Mies tiskin takana lopetti myyntipuheet nopeasti kun sanoin ostavani puhelimen pojalle, joka kulutti kännyköitä useamman puolessa vuodessa, joten tuollaisia hintoja en parista kuukaudesta maksa.

Seuraava liike olikin sitten lauantaisin suljettu. Ja kolmas liike ei ottanut vaihdossa puhelimia. Nuori poika tiskin takana löi eteeni Nokian peruspuhelimen missä ei ole mitään hienouksia, eikä tosin hintaakaan hirveästi, 49 euroa. Kahden vuoden takuu, paitsi tietysti ei auton alle jäämisille ym vastaaville, tämä naurahti. Mikäs siinä, otetaan sitten uusi. Poika 12v oli onnesta mykkyrää vaikka sanoinkin että puhelimessa ei ole värinäyttöä, ei moniäänisten soittoäänien tilausmahdollisuutta eikä mitään muutakaan nykypäivän hienouksia. Ei haitannut, pääasia että taskuun mahtui ja toimi. Joten tehtävä täytetty ja miessukukunnalle kostettu yhtä hyysäämällä...

Menikö tässä jokin väärin?