Taidan käydä. Sen verran levottomasti ja levottomia unia nähden yö meni. Muut kyllä nukkui, Spedelle tarjosin viiden aikaan tutin kun kuului kääntelehtivän sängyssään mutta silloinkin olin jo herännyt johonkin muuhun itse. Onneksi tämä on viikon viimeinen kouluaamu, vaikka viikonloppuisinkin tulee herättyä sisäiseen kelloon kuuden jälkeen on nouseminen ihan eri kuin viikolla kun on kiirus liki samantien.

Eilen illalla Spede sai ekan kerran vadelmakaurapuuroa iltapalaksi. Ja voi hyvä isä sentään, millaisella innolla tämä sen vetäisi. Äiree oli aivan liian hidas lusikan kanssa. Päälle poika kiskoi vielä banaanin ja maitoa tilkan, täytyy varmaan kysyä neuvolassa paljonko sitä murkinaa saa kerralla antaa, päättömiä määriä uppoaa etenkin iltaisin. Aamupäivällä pojan sapuskamäärä on paljon hillitympi ja tahti kiihtyy aina iltaa kohti. Tankkaajaluonne kenties.

Ja nyt kuulkaa. Irkun olisi pikku pakko saada potkittua itsensä tänään toimimaan. Siis sillä tavalla, todella toimimaan. Puunaamaan, putsaamaan, pyykkäämään ja ihan ehdottomasti kukat on pakko kastella. Mikä ihme siinä on, että niinkin simppeli homma kuin kukkien kastelu on ylivoimainen. Piti kastella ne jo pari päivää sitten. Ja eilen. Tuijottelin niitä toki Housea katsoessani aina välillä ja ajattelin, että heti mainoskatkolla on ihan PAKKO muistaa hakea vettä ja antaa niille, mutta enpä sitten koko asiaa muistanut enää mainoskatkon aikaan. Nyt aamulla se tuli mieleen, mutta en tietenkään kastellut samantien kun piti vessaan ja kahvia ja kohta on taas kiire ja ja ja ...

Tämä tästä. Kaipa se on pakko könytä kerrosta ylemmäs herätysjuhlia pitämään. Tylsää. Palaan kun joudan, sano. Hyvää persdaakia kuitennii ja silleen.