Tämä minun monta päivää kestänyt koiruuspähkäilyni. Ihanaa! Päätös on tehty, ei tarvitse enää vatvoa suuntaan saati toiseen. Eli koiruutta ei tule tänä kesänä. Itse surin yhtenä myös julmettuja menoja jotka muutenkin on kasaantuneet tälle kesälle (poika 15v rippijuhlat+rippileiri, kaikki niihin liittyvä juhlapuvusto jne jne sekä mönkijä pojalle lahjaksi, pojan 12v kesäleiri puhumattakaan vakuutushäslingistä liittyen teinin skootteriin joka taas aiheuttaa reilun 200 euron yllättävän lisämenon kesälle) ja sitä miten sovitamme niihin menoihin vielä suunnilleen tonnin luokkaa olevan koiruuden kustannuksen.

Silti koiruus tulee. Ensi kesänä. Inan kasvattajalta. Tiedättekö kuinka helpottava tämä päätös minulle oli? Nyt minä tiedän että saamme sellaisen koiruuden kuin tahdomme, saamme sen ihmiseltä joka tietää millaista haemme ja millainen meille sopii ja mikä tärkeintä, jos käy niin että joku lapsistamme on tänä koirattomana aikana allergisoitunut koiralle, meillä on koiralle koti joka on ennestään tuttu. Koiruudesta ei tule Rescue-koiraa vaan hän palaa kasvattajalleen ja jää sinne.

Eli huhhahhei, irkku on iloinen! Täydellinen päätös, täydellinen! Hieman vain mietintää aiheuttaa se että kyseessä tulee olemaan Q-pentue. Mikä hitto voi silloin olla koiran virallinen nimi?! Inan kohdalla homma oli helppo. Koska tiesimme jo Inan ollessa kolmen päivän ikäinen tuon pienen palleron olevan meidän koiruutemme ja pentue oli I-pentue, nimi oli helppo löytää. Mutta nyt. Q!!

Ja nyt siirryn takaisin kiekkomatsin pariin, muuten alan vielä leijua ensi kesällä. Perkule. On niin mahdottoman kiva olla!