Kyllä pitkät yöunet on ihanat kun rättipoikkipuutuneena sänkyyn raahustaa. Reilu 7 tuntia unta ja irkku on kuin uusi ihminen, noin suunnilleen ainakin. Aamuyön uni ei tosin ollut ehkä parhaasta päästä, mitä mahtaa sota unessa tarkoittaa? Yleispätevänä sääntönä olen joskus kuullut että huonot tapahtumat tietäisi hyvää ja päinvastoin joten josko tämä jotain hyvää tietäisi? Irkku näet oli sotimassa. Ukon kanssa samassa pataljoonassa ja voi kuinka paljon siellä oli kaikkia muitakin ennestään tuttuja ihmisiä.

Tai emme vielä rintamalla asti olleet vaan tukikohdassa jota pommitettiin kaiken aikaa. Kessuannos oli kaksi kessua per päivä ja kun jostain tutkinnan alla olevan kerrostalon asunnosta löytyi kessuja, irkku piilotti ne itselleen ja ukolle ja poti ensimmäisen jälkeen jo kamalan huonoa omatuntoa kun tiesi että moni kaveri joutui kitkuttamaan niillä kahdella ja näillekin varmasti maittaisi lisätupakat. Merkillinen uni ja suoraan johdannainen kirjasta jonka mökillä luin.

Vaan palaanpa hetkeksi eiliseen. Jo oli kuulkaa aamulla kiirus. Irkku teki salaattia, siivoili keittiöä, järkkäili makkaria, keräsi muksujen kuistille levittämiä kapineita ja asetteli keittiöön tarjoilupöydät ja kahviastiat valmiiksi asemiin. Ja kaikki tämä siinä pojan 15v herättelyn, pukeutumisen ja kirkkoon 8:45 viennin lomassa. Suihkuun irkku ehti itse 9:10. Ja kirkossahan piti olla 10:00. Olen aika mestari pikasuihkuissa juhlatamineisiin sonnustautumisesta puhumattakaan, 9:36 istuimme autossa teinin ja prinsessan kanssa ja vasta liikenneympyrässä kukkakauppaa kohti kääntyessäni muistin että hittolainen, unohtui laittaa sitä ripsiväriä.

Kirkossa oli kertakaikkisen mukavaa nyt kun mukana ei ollut pieniä malttamattomia vaan sai todella keskittyä itse konfirmaatioon. Poika 15v istui juuri sopivasti meidän alapuolellamme, me kun menimme suosilla parvekkeelle jolta on upea näkymä alas kirkkosaliin. Lähes heti tämä huomasi meidät ja käänsi nopeasti päänsä kun irkku lähetti tälle lentosuukon. Loppuajan poika keskittyikin tiukasti virsikirjaan, pappien puheisiin ja vain kurkkasi välillä että vieläkö se äiti törröhuuleilee. No ei huuleillut, prinsessa sen sijaan tunsi julmettua halua heittää rannekorunsa veikan syliin, äiti luonnollisestikin kielsi sen.

Puoli kahdeltatoista olimme jo siirtymässä kotia kohti, matkalla nappasin ukon siskolta toisen kahvinkeittimen, tämä kun ei ehtinytkään aikataulun mukaan kotiin joten infosi että se olisi haettavissa toisen siskon kautta. Ei siihen kuulkaa isoja eleitä tarvita että ihmisen saa hyvälle mielelle. Etenkin jos on kyse ex-suvusta joka on ollut sinulle silti kovin mieluinen vaikka avioliitto ei olekaan toiminut.

Jo ennen kirkonpihasta lähtöä ex-anopin siskonmies, eläkkeelle jäänyt kirkkoherra joka on kastanut aikanaan kaikki kolme isointa lasta ja jutellut kanssani paljon kirkollisista asioista kun vielä exän kanssa elin, tuli kättelemään todeten että onpa mukava nähdä pitkästä aikaa ja hänkin on jo eläkkeellä. Olihan edellisestä tapaamisestamme jo 11 vuotta aikaa joten pitkästä aikaa on erittäin osuva termi tähän. Emme ole tainneet kertaakaan edes törmätä missään sen jälkeen kun erosin exästä.

Samainen kirkkoherra muuten kävi pojan 15v syntyessä sairaalassa katsomassa tätä, ihan vain sen takia että joku syntyi juuri sopivasti hänen nimipäivänään ja sehän oli jo käymisen arvoinen asia. Tuolloin hän totesi poikaa katsoessaan että nyt on kaveri valinnut loistavan päivän syntymälleen ja jos ei tästä tule nimikaimaa niin hän ei kastamaan tule. Leikilläänhän hän sen sanoi, mutta koska kirkkoherran nimi kuuluu irkun vanhojen nimien suosikkeihin niin niin vaan tuli pojasta 15v nimikaima toisen nimen kautta.

Toinen mistä irkku kovin ilahtui oli kotiutuminen sen kahvinkeittimen kanssa. Exä näet tuli hakemaan sen irkun käsistä ja kiikutti ukolle sisälle käyttöä varten antaen irkun näin hengähtää hetkisen. Ukko puolestaan laitteli cocktailpiirakoita tarjolle ja irkun ei tarvinnut kuin nostella muut tarjottavat pöytään ja kehoittaa poikaa 15v kutsumaan ihmiset purtavalle. Ja kyllä ne maittoikin, ainakin kehuja tuli kovasti.

Siinä syömisen lomassa eläköitynyt kirkkoherra kävi kysymässä sopiiko että hän jossain vaiheessa laulaisi pojalle laulun ja pitäisi pienen puheen tälle. Että jos emäntä vinkkaisi kun hetki on sopiva. Tottahan se sopi, olen aina pitänyt kirkkoherran puheista vaikka ne kieltämättä aika pitkiä välillä ovatkin. Kahvittelun lomassa tämä sitten lauloi poikaa mielestään kuvaavan laulun ja piti puheen joka sai irkunkin silmät kostumaan. Niin, poika15v on tosiaan valoisa, positiivinen ja sosiaalinen joita kirkkoherra piti suurena vahvuutena tässä. Yhden piirteen, johon irkku ei ole niinkään kiinnittänyt huomioa, kirkkoherra sanoi myös puheessaan. Humaanisuus.

Tämän kohdan irkku erityisesti kuunteli tarkasti ja totesi, että niinhän se on ja hittolainen, irkkuhan on tässä kuin poika 15v eli irkulta tuo siihen on siirtynyt. Kirkkoherra kun oli katsellut heidän mökillään kuinka muut lapset listi koppakuoriaisia, kärpäsiä ja muita pieniä mönkijöitä ja poika 15v oli muille sanonut moneen kertaan että mitä niitä tapatte, turhaahan se on eikä ne mitään tee kun annatte olla. Arvostus mitättömimpäänkin elämänmuotoon on kuulemma suuri vahvuus ihmisessä, ja tämä sai irkun silmät todella kostumaan.

Kahden kanttiin ensimmäiset vieraat poistui, kirkkoherra puolisoineen, ex-appivanhemmat ja oma tätini eli prinsessan kummitäti joka korvaa äitini virkaa vierailemalla jokaisissa kekkereissäni. Ex-appiukko rutisti takaapäin olkapäistä ulkorappusilla mennessään ja voi kuinka sekin sai hyvälle mielelle. Exä, joka oli tuonut mukanaan juhliin muuten uuden tyttöystävänsä ja tämän kaksi tytärtä, jäi vielä istumaan veljensä ja tämän perheen kanssa.

Uusi tyttöystävä oli varsin mukava tuttavuus, irkku istui suurimman osan ajasta tämän kanssa höpisemässä. Ei ihme että lapset ovat tätä niin kehuneet. Kolmen kanttiin saapui sitten vasta ukon suvun viimeiset vieraat, exä ja tämän veli lähti sakkeineen vasta neljän kanttiin. Puoli viisi oli paikalla enää ukon vanhin sisko perheineen, siis se jonka kanssa mökilläkin hengaamme paljon yhdessä. Ja jo kävi keittiön siivoaminen ja astioiden pesut sutjakkaasti, viideltä keittiö oli jo täydessä kuosissa ja laina-astiatkin pakattuina.

Tarjoiltavia oli runsaasti, taisi tulla jopa pieni ylilyönti salaattien, etenkin sen pastabroilersalaatin kanssa, sitä näet jäi likemmäs puolet vielä jäljelle. No, sitä olikin kyllä 10 litran ämpärillinen. Kiitos loistavasta ohjeesta kuuluu Hellapoliisille, tein salaatin alemman ohjeen tuplaamalla. Myös fetasalaatin ohjeen otin Hellapoliisilta ja se jos joku oli irkun herkkua, tosin taisi siitä muutkin pitää, sitä kun ei paljon tähteeksi jäänyt. Onpa ainakin herkkuja jääkaapissa teinipartiolle kun lapsenhoitohommissa hääräävät.

Kaksi isoa mansikkakakkua meni lähes kokonaan, jogurttikakusta ei jäänyt kuin kaksi siivua tähteeksi. Se on muuten tehty Kyökkipiika-Katin ohjeella, tein siihen suklaisen kuorrutuksen näköä antaakseni. Mehua ja kahvia meni reilusti, samoin vettä ja cocktailpiirakoitakin likemmäs 80 kappaletta. Vieraiden kokonaismäärä taisi olla 24 aikuista ja kymmenkunta lasta. Eli nappijuhlat, ja sääkin suosi.

Poika 15v oli tyytyväinen juhliin ja saamiinsa lahjoihin ja lähti viiden kanttiin kavereita tapaamaan. Hieman irkku siinä haistoi palaneen käryä, näinköhän aikeena oli lähteä ihan rehellisesti ottamaan kuppia juhlan kunniaksi. Myönsihän tuo kun kysyin, pyysin miettimään tarkkaan kannattaako nyt kun mekin olemme lähdössä reissuun ja millä tuo kotiokaan yöllä tulee jos kuppia ottaa. Kummallista, mutta tunnin päästä poika skootteroi takaisin kotiin (irkku luuli että tulee tuomaan skootterin pois että tosiaan pääsee sitä kuppia ottamaan) ja ilmoitti että ei hän nyt sitten taidakaan viitsiä, mutta saisiko sitä kanasalaattia ja kakun loput mukaan, he lähtevät saunomaan ja grillaamaan yhden isosen mökille.

Kotiintuloajaksi olin jo aiemmin luvannut normaalista poiketen kaksitoista yöllä, joka varmaan olikin alunperin siihen kupinottoon loistava aika, enkä sitä sitten enää voinut luvattuani muuttaa ja kyllä olinkin iloinen kun poika pakkasi saunakamppeet, salaatin ja kakun skootterin kyytiin ja huristi mökille. Sen verran rättipoikki irkku oli illalla kympin kanttiin että luovutti ihan suosilla kotiintulovahdin ukolle ja paineli itse nukkumaan.

Kaiken kaikkiaan eilinen jää vahvasti plussan puolelle, niin tunnelmaltaan kuin puheiltaankin. Mukavat rippijuhlat, ihania ihmisiä ja hyviä puheita ja poika 15v oli komea kuin mikä puvussaan. Unohtuikin mainita, että kirkkoherra kysyi ennen lähtöään pojalta 12v lähtisikö tämä hänen ja hänen pojanpoikansa kanssa tänään mökille itärajan tuntumaan, hän toisi torstaina takaisin jos halukkuutta löytyy. Poika 12v oli heti valmiina kuin Elmeri sotaan ja totesi kirkkoherralle että torstaina on sitten muuten hänen syntymäpäivänsäkin. Eli nyt irkulla on pojankin pakaasi pakattavana omien lisäksi.

Ukko on muuten himppasen parempi selästään, nyt ongelmaa aiheuttaa lähinnä lonkka joka lienee ottanut itseensä selälle etsittyjen asentojen sopimattomuudesta. Reissuun lähdetään silti, irkku päätyi siihen että jos muu ei auta niin ukko ottakoon kokovartalopuudutuksen, irkku voi hengata itsekseenkin jos niikseen on.

Ja nyt, irkku siirtyy sujuvasti tämän megapitkän postauksen äärestä pakkaamaan ja tutkailemaan mitä kaikkea sitä pitääkään mukaan ottaa. Se on moro ja viettäkää oikein mukava alkuviikko!