Pilkkijät turvallisesti palanneet ruotuun, ilman sintin sinttiä tosin. Ja ei kai niitä sinttejä voinut tullakaan, kun eivät kuulemma sitten uskaltaneet sen kummemmin jäällä liikkua, kun monessa kohtaa on virtauksia. Kohta jossa aikansa istuivat oli täysin kalavapaa, ei nykäisyn nykäisyä. Ehkä sitä sitten uskaltaa ensi kerralla päästää hieman turvallisemmin mielin pojan pilkille, kun kerran selvästi osaa omaa harkintaa käyttää jäällä. Mikähän siinä on, että äiti ei sitä ennen ole hoksannut? Poika on sentään aika kokenut kalamies, intopiukeena pienen ikänsä juossut ongella ja pilkillä. Isänsä poika, selvästi.

Poika 11v taas ei todellakaan välitä kalastuksesta missään muodossa. Ei pilkkimisestä, virvelöinnistä saati matarista. Kun ei niin ei. Poika 11v ei myöskään välitä mopoilusta, autoilusta saati rakentelusta. Ei sen puoleen kyllä retkeilystäkään. Lehdet, kirjat ja tietokone, siinä se, eli nörtti siitä taitaa tulla. Luistelu sentään on in ja pop, hiihto sen sijaan ei, toisin kuin pojalla 13v. Prinsessakin pitää hiihdosta, samoin junnu, ja tänä talvena junnu onkin saanut kelien puolesta hiihtää silloin kun lunta on ollut, niin paljon kuin sielu on sietänyt. Irkulle kelpaa vallan hyvin ilmastomuutos tässä kohtaa, ihanaa kun astmaatikkokin pystyy ulkoilemaan täysipainoisesti.

Tänään meillä on leffapäivä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että irkku suuntaa Makuuniin kunhan se aukeaa. Ohjelmassa leffoja, karkkia ja muita herkkuja. Illalla taloa hallitsee näin ollen sokerihumalainen tenavalauma. HIANOO! Se siitä ja sen kestävyydestä, poistun takavasemmalle tutkimaan josko sitä jotain kotityön tynkää tässä ennen lähtöä tekisi.