Millä aloitin tämän aamun. Sydäröintihän johtui simppelisti siitä, etten ollut huomannut iltasella kysyä teiniltä meneekö tämä tänään työharjoitteluun ja jos niin onko kotoa lähtöaika edelleen se about 6. Heräsin luonnollisestikin jo viiden jälkeen, kiitos töihin nousseen ukon, ukon nousuun havahtuneen speden ja iltaisen vedenjuonnin kirvoittaman pissahädän. Noussut en silti, spede näet kömpi viereeni ja jäin ihan suosilla odottelemaan josko tämä nukahtaisi uudelleen unille ja kas, torkahdin siinä itsekin samalla.

Viisi yli kuusi havahduin hereille hereille ja ryhdyin riepomaan vaatetta niskaani. Keittiöön ehdittyäni totesin torpan kovin hiljaiseksi ja pimeäksi ja kas, vilkaisu eteisen suuntaan kertoi karua kieltään; teinin kengät oli edelleen niillä iltaisilla sijoillaan. Hittolainen. Sisällytin siis aamuteen keittelyyn, netin availuun ja vessakeikkailuun myös yläkertakipityksen, jota en muuten ole harrastanut tänä syksynä kertaakaan teinin tai pojan 16v takia.

Ja kas, sänky oli tyhjä. Teinillä on toki muitakin kenkiä kuin nuo yhdet, en väitä *hups*. Itseäni jäi lähinnä kiusaamaan ajatus siitä kuinka pitkään jatkan tätä sätkimistä aamuisin ja meneekö tämä ohi ollenkaan. Vaikka toisaalta, pari kuukautta ominpäin heräämisiä ei toki vielä riitä nollaamaan 11 vuoden herättelyn tuomaa uskoa siihen ettei lapsi opi ikinä heräämään itse. Vaan osaa ne, tämä itseheräily on ollut ehdottomasti kovin juttu vuosikausiin tässä torpassa, nih!

Eilinen päivä oli niin harmaa kuin harmaa vain olla voi. Pesin neljä koneellista pyykkiä (teini siivosi huoneensa maanantaina ja kiikutti sieltä valehtelematta pari koneellista lisää pyykkiä koreihin), järkkäilin alakertaa, imuroin, kuorin pottuja, hilpasin pikana kaupalla speden kanssa, touhasin nakkikastikkeen, broitsukastikkeen, riisiä ja muusia ja ripustelin niitä pyykkejä kuivumaan, viikkailin kuivia kaappeihin ja täsmämyrkytin keittiöä.

Täsmämyrkytys johtui pitkälti pikkukärpäsistä joita keittiöön oli ilmestynyt viikonloppuna jonka olimme mökillä. Tai eihän noita tuolloin ilmestynyt vielä kuin muutama hassu, kiitos koko viikonlopun nurkassa majailleen roskapussin ja työpöydälle tyhjänä jätettyjen parin lonkerotölkin. Niin, teini ja tämän poikaystävähän täällä leikki keskenään kotia tuon viikonlopun ja vaikka he olivat ahertaneet tiskikoneen täyteen likaisia astioita ja keittiön pöydät puhtaiksi niiden jäljiltä niin nuo pari juttua heiltä oli unohtunut.

Pikkukärpäset ovat lisääntyjien eliittiä. Ensin niitä on muutama ja hups vaan, viikko pari niin niitä tuntuu olevan jopa soppalusikassa kun sitä suuhusi sovittelet. Maanantaina lähdin aamusella kauppaan ostaakseni sitä myrkkyä maidon ja kerman lisäksi ja kas, palasin, luonnollisestikin, ilman myrkkyä kaupalta. Se on kuulkaa yksi höpinähetki hyllyllä ja tämä akka unohtaa totaalisesti mitä piti ostaa. Tai ainakin puolet ostoksista.

Eilen muistin kuin muistinkin sen myrkyn enkä vähiten siksi että kirjoitin sen lapulle lähtiessäni. Etikkalitku kun on ihan liian hidas keino niiden karkottamiseen mutta näin jatkohoitona se menettelee kun isoimmasta populaatiosta on päässyt eroon. Saattaa tosin olla että myrkytän keittiön vielä kertaalleen, minä todellakin inhoan niitä ötököitä kiitos niiden ärsyttävän tavan tehdä laskeutumisia jopa toisen teekuppiin.

Tänään pitäisi sitten touhuta yläkertasiivoiluakin, loppuviikkohan kun menee iloisesti siivoustoimissa siskon uudella asunnolla. Tai niin, tuskin koko loppuviikko, mutta huominen ilta siellä ainakin uppoaa ja mahdollisesti myös perjantaiaamupäivä. Lupauduin siskolle myös pakkausavuksi sekä hoitamaan loppusiivon tämän vanhan asunnon suhteen joten ensi viikon alkukin menee mukavasti toisen nurkkia nuohotessa. Onneksi tänään ei tarvitse kokkailla, sen verran hyvin niitä sapuskoja eilen tein ja ihan tarkoituksella vieläpä.

Oli eilisen harmaudessa muuten valopilkkujakin, sain näet iltapäivällä kakkutilauksen ensi viikolle. Jes! Ja villasukkiakin valmistui läjäpäin illansuussa, tai no läjä ja läjä, kolme sukkaa sain kudottua kun oikein vauhtiin pääsin. Ja onko ihme, sukat kun on tällaisia;

1285127231_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niinpä, jalkapohjan pituus sukissa on 9 senttiä ja nämä sukat on lähdössä esikoistaan odottavalle kaverilleni kunhan saan värien puolesta parit osumaan. Ajattelin tehdä koko kerästä samantien samaa kokoa olevia, siinähän niitä sitten sovittelee mitkä mallaa yhteen ja loput parit jätän kotosalle odottamaan sitä kirpparipöydän vuokrauksen aikaansaamista. Nämä sopivat siis ihan pienelle vauvalle, tarkoitus on livauttaa puikolle toisen sävyistä lankaa ja tuunailla siitä hieman alle vuoden ikäisen vauvan sukkia.

Hassua muuten, etsin eilen netistä tietoja vauvojen jalan koosta ja totesin että vastasyntyneidenkin jaloissa on aikamoinen kokoero. Meillä kun on ollut noita kirppusia niin heidän jalkansa on tainneet olla hätinä sen 5 senttiä syntyessä mutta pääsääntöisesti pikkuvauvojen jalkapohjat on olleet 7-9 senttisiä. Tuumailtuani aikani kaverin kokoa päädyin siihen että tuskin tämäkään kovin isoa vauvaa saa aikaan joten oletan että tämä koko on mukava ensimmäiset pari-kolme kuukautta. Itseäni ainakin risoi suunnattomasti kun kaikki sukatkin oli ihan yli-isoja pikkuvauvavaiheessa joten toivottavasti tämä koko mallaa suht kivasti.

Ja nyt totean että aamutunti on lähes kaluttu taas joten eipä tässä taida muu auttaa kuin kipittely yläkerran suuntaan. Jopa junnu menee tänään kasiin, kiitos matikkakerhon joka on tämän uuden luokanvalvojan keksimä nimi tukiopetukselle. Hyvä onkin että menee, vähennyslaskut kymppiylityksillä takeltelee hetkittäin joten josko ne tällä lähtisi sujumaan suitsaitsukkelaan. Junnulla kun tuntuu olevan matikan kanssa se tyyli että ensin uusi asia ei tahdo millään mennä kuukunaan ja sitten, hups vaan, lisäopettelulla kuukuna imee asian kuin sieni ja sen jälkeen kyseisissä laskuissa ei olekaan ongelmia.

Viettäkääpä siis mukava keskiviikko, se on moro!

Ps. teini ei päässyt inssistä läpi, auto oli sammunut ja ajattaja ei ollut ajoa hyväksynyt näin ollen. Aika omituinen juttu, jos näin voi sanoa... Sammuuhan se auto välillä kokeneellakin kuskilla.