Neuvolassa on käyty. Laskettu aika joka alunperin sijoittui suunnilleen syyskuun puolivälistä lokakuun 20. päivään tarkentui "hieman". Lääkäri totesi että kohdun koon mukaan olisi viikot 10-12 menossa... Sitten päästiinkin siihen tärkeimpään eli sydänäänien kuunteluun. Nehän kuuluvat ainakin meidän neuvolan laitteilla viikolta 10 eteenpäin. Ja katso, sieltä ne kuului. Tasainen tiivis hum-hum-hum...

Vauva muuttui kertaheitolla todellisemmaksi. "Potkikin" vielä anturia, varsinaisia tömäyksiä kuului väliin. Vähintään viikko kymmenen siis menossa, lasketuksi ajaksi tarkentui nyt siis syyskuun 6.-20. väliset päivät... Naurattamaan laittoi koko juttu, niin paljon muuttunut alunperin olleesta lokakuusta jo nyt. Nauroin lääkärillekin että kohta saakin mennä jo synnyttämään kun se näin nopeasti lähenee, suorastaan harppomalla. Ensi viikon torstai antaa sitten tarkan tiedon kun menen ultraan.

Omille lapsille aion kertoa ensi viikolla, kun isommat olleet ensin isällään viikonlopun. En vielä tähän väliin halua sitä exän mahdollista taivastelua "hulluudesta" joka selvästi riivaa minua ja miestä. Hullua, vaikka toisaalta tietysti ymmärrettävää. Kuten hän sanoi jo silloin kun prinsessaa kuuli minun odottavan "teet sitten jakajia perintöön, mä ainakin kerään noille kunnon perinnön"... Olisi ehkä muuten onnistunut sanoillaan edes säväyttämään, mutta valitettavasti minusta suurempaa rikkautta on sisarukset kun materiaalinen perintö josta lapset sitten voivat tapella aikanaan.

Näin siis täällä. Nyt täytyy valmistautua junnun kerhosta hakuun, hoitopoikakin kuulostaa kovin räkäiseltä ja yskäiseltä, taidan jättää tuon pojan 10v kanssa siksi aikaa elokuvaa katsomaan.