Se kaamea kohtauskausi. Luulisin ainakin. Aamulla siitä oli vielä reilusti merkkejä ilmassa, mutta kun jouduin poistumaan tunniksi kotoa "työmaan" keskeltä, se otti ja katosi. No voi sun sanonko mikä! Se työmaa on kesken! Ja irkulla ei pienintäkään kipinää palata sinne työmaalle. Siis oikein tekemismielessä.

Kyllähän minä siellä äsken notkuin liki tunnin. Siis todellakin notkuin, leikkimässä gerbiilin kanssa ja testaamassa josko gerbsuveljekset voisi, kuten eläinliikkeen täti sanoi, palauttaa yhteen nyt kun tilaa on vaikka kokonaiselle laumalle neliöiden perusteella. Ei muuten riitä ainakaan näille kahdelle, se kärttyinen malli on edelleen kärttyinen ja herttinen kun olisitte nähneet sen hädän mikä irkkuun iski kun kärtty kävi pontson kimppuun. Kääääääk!

Hyvä etten apua huutanut siinä tilanteessa, huitelin kättä väliin ja manailin mielessäni ettei kukaan ollut kärtylle kertonut että TILAA ON! Selvisi siinä samalla sekin, miksi gerbsujen toinen nimi on hyppyrotta. Juu, korkealle ne hyppii, huomasin siinä kun kärtty hyppelehti käteni yli välittämättä tippaakaan siitä millä korkeudella sitä koitin milläkin hetkellä pitää. Lopputulos, säikähtänyt irkku, säikähtänyt ja selvästi luottamukseensa kolauksen saanut pontso ja selvästikin ajatuksissaan itselleen aplodeeraava kärtty. Näh, en kokeile enää ikuna vaikka tilaa olisi koko talo rällästää näille kahdelle.

Niin, se työmaa. Sinnehän laskeuduin tomerana jo ysin aikaan, todeten että prkl vttu sna mikä SIKOLÄTTI! Laittakaa teini asialle ja menkää itse perässä. Siinä samalla säälin omaa äitiäni, kokolailla samanlainen sikapossu sitä itsekin aikanani olin. Sillä en olekaan toivoani menettänyt vaikka hermot onkin kadonneet useampaan otteeseen. Huoneessa oli jo ennestään puolilleen täytetty jätesäkki. Tyttäreni on siis jätteidenkerääjä? No ei, hän vain kuuluu ihmisiin joiden mielestä siivoaminen on suoritettu kun roskat on pois näkyvistä ja totta, mustan säkin läpi ei näe mitä se sisältää.

Mukaani olin varannut vielä toisen jätesäkin johon eilisessä hulluuspuuskassani olin kerännyt tenavien huoneesta puoli säkillistä roskia. Siis kyllä, ROSKIA! Prkl tämä kämppä taitaa olla täynnä roskisdyykkareita. No, nämä roskat tosin oli piirreltyjä suttupapereita, pilkottuja suttupapereita, rikkoutuneita leluja, hajonneita DVD-koteloita ja muuta vastaavaa sälää joista osan oli kerännyt jo aiemmalla siivouskerralla pariin muovikassiin. Jaa niin, oli joukossa tosin pari maitotölkkiäkin sekä muutama jäätelölaatikko jotka oli haettu alakerrasta puoliluvalla kauppaleikkiin.

Ja jos kohta se sikolättifiilis sai aikaan jonkinasteisen slaagin, niin lisänsä slaageiluun antoi se gerbsu joka siellä terraariossa pesäkasassaan nukkui. Ei siksi, että se olisi näyttänyt pelottavalta tai epäkuntoiselta, mutta joku siinä irkkua vaivasi. Kaveri oli jotenkin kovin nuopean oloinen. Vai kuvittelinko vain. Oli miten oli, tarkistin ensimmäisenä onko kaverilla vettä ja ruokaa. Ja pah, ei kumpaakaan! Millainen teini ei ruoki elukkaa jos sellaisen välttämättä haluaa? Niin, tiedän, sellainen teini joka on kaiken aikaa vain menossa pisteestä a pisteeseen b ja joka luottaa siihen, että kyllä eläinrakas äiti kuitenkin kurkkii. No eipä ollut tällä kertaa eläinrakkaan äitin tullut kurkittua hetkeen, mitä ilmeisimmin pojan, kohta 15v, vesipullon täyttelyt liittyen tämän huoneeseen sijoitettuun gerbsuun, aiheuttaa irkulle optisia harhoja siitä, että gerbsuT hoidetaan.

Soimin siinä paitsi teinin myös itseni mielessäni, miten ihmeessä en ole moneen päivään huomannut katsoa onko sillä öttiäisellä apetta tahi vettä. Prkl, jatkossa olen tarkempi ja jokaisella pyykkikopan yläkertaan kiikutuksella käyn tutkailemassa tuonkin samalla. Näin jälkikäteen ajatellen osasyy kaverin nuopeuteen saattoi toki olla sekin, että tuo oli juuri silloin nukkumassa. Hmmm. Oli miten oli, nyt on ruokaa ja vettä ja leikittykin on, jos kohta slaageiltukin.

Siinä slaageiltuani kävin sitten toimeen ja tein taktisen virheen. Kurkistin ensimmäisenä sängyn alle. IKINÄ KOSKAAN EI SAA KURKATA SÄNGYN ALLE paitsi jos on maailman loistavimmalla tuulella tai voittanut juuri lotossa. Ei ole kuin päivä aikaa, kun poika kohta 15v, kiikutti siskonsa huoneesta likaisia astioita alakertaan. Eikä vain yhtä tai kahta, vaan kyllä siinä oli useampi juomalasi, kahvikuppi ja jälkiruokakippo. Ilmeisesti poika ei ollut huomannut kurkata sinne sängyn alle, siellä oli vielä ainakin toinen mokoma, ellei enemmänkin lisää. Että teki mieli paiskoa ne posliinit ja lasit suoraan seinälle.

Onneksi me äidit olemme kärsivällisiä ihmisiä, niinpä irkkukin kokosi sen astialäjän ja murisi mielessään niitä alas kiikuttaessaan. Ja koska murphyn lain mukaan kaikki mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen, niin tottahan nytkin. Cd-levyjä tuntui olevan joka paikassa. Hyllyissä, telkkarin päällä, telkkarin vieressä, koulupöydällä, lattialla, hyllyissä... Koteloitakin oli toki siellä täällä mutta suurin osa levyistä ja koteloista ei kuulunut yhteen. Samalla selvisi sekin, mihin meillä menee pumpulipuikkoja rekkalasteittain, niitäkin oli siellä täällä ja tuolla. Että olisi tehnyt mieli kiljua kiukkua.

Edelleen murphyn lain mukaisesti imurin putkikin pamahteli tukkoon tasaisin väliajoin. Irkku ja hymy ei viihtyneet edes samassa taloudessa enää siinä vaiheessa kun irkku oli lähdössä junnun kanssa liikenteeseen hieman ennen yhtätoista. Ja niin, kotiin päästyä se kohtaus olikin ohi. Nyt tekisi vain mieli oikaista johonkin, kunhan on ensin virittänyt pommin teinin sängyn alle nähdäkseen paljonko lisäsotkua sillä saisi aikaan.

Taidankin oikaista tähän sohvalle, ihan vain vartiksi... Se on moro!