Ja kovin kipuinen onkin, näin yön jäljiltä. Eilinen operaatio meni hyvin. Prinsessan lääkäri oli aivan ihana, kuten myös anestesialääkäri ja humps vaan, neiti oli unten mailla alle kahden minuutin. Prinsessan nukahdettua lääkäri passitti äidin läheiseen kahvilaan nauttimaan aamukahvista ja pyysi palailemaan suunnilleen tunnin päästä jolloin prinsessakin olisi heräilemässä heräämön puolella. Enhän minä malttanut niin kauaa pois olla ja hyvä niin, lääkäri kun ilmestyi odotustilaan jo vajaan tunnin päästä kertoilemaan kuinka leikkaus oli mennyt.

Kitarisakudosta oli tosiaan kasvanut takaisin mutta ei mitenkään järkyttäviä määriä, eikä ne nielurisatkaan mitkään järjettömän isot olleet mutta selvästi keskimääräistä isommat. Vaan kas, toisen nielurisan takana olikin sitten ollut märkäinen tulehduspesäke joka on todennäköisesti ollut täysin oireeton jos sitten oireeksi ei lueta jatkuvaa kurkunselvittelyköhimistä jota prinsessa pitää. Märkää oli ollut paljon, näin lääkäri totesi, ja kysyipä vielä samalla onko prinsessan henki haissut pahalle, se kun olisi omiaan ottaen huomioon tulehduksen. Jaa-a, enpä kyllä osannut tuohon oikein vastata mutta saattoihan se olla.

Heräämössä emme kovin kauaa joutaneet olemaan, prinsessa kun heräsi lähes samantien minun sinne mentyä ja aika pian meidät siirrettiin viereiseen potilashuoneeseen jossa oli telkkari ja mukava nojatuoli. Prinsessa joi mehua, söi jätskiä, joi vettä ja lisää mehua ja kas, oksensi joka välissä jotain suuhun laitettuaan. Verta oli valunut mahaan aika mukavissa määrin leikkauksen yhteydessä ja kun vielä neljä tuntia leikkauksen jälkeenkin prinsessa oksensi, toi hoitaja hänelle pahoinvointilääkkeen kanyyliin. Muuten prinsessa olikin loistavassa kunnossa jo pari tuntia leikkauksen jälkeen, kurkkukaan ei ollut erikoisemmin kipeä.

Yhden kanttiin pääsimme sitten lähtemään kotiin, mukaani sain vielä pahoinvointipillerin prinsessalle ihan siltä varalta että oksentelu jatkuisikin vielä. Makuunin pihassa prinsessa oksensikin, siihen kun poikettiin nappaamaan muutama elokuva tytölle katseltavaksi mutta se olikin sitten viimeinen oksupoksu. Iltapäivän ja illan neiti makaili äidin ja isin sängyssä isi vieressään tuijotellen telkkaria, juoden mehua ja syöden jätskiä, äidin tehtäväksi jäi lähinnä huolehtia särkylääkkeiden antamisesta oikeisiin aikoihin.

Yön prinsessa nukkui speden sängyssä ja nyt aamusella tämä tepsutti lähes heti perässäni keittiöön, kurkkuun kun sattuu ihan kamalasti ja kumpaakin korvaakin särkee. Särkeekin näemmä huolella, neiti kun ei yleensä kovin pienestä kivusta saa edes kyyneliä silmiinsä, nyt tällä valui vedet silmistä kaiken aikaa. Panacodia ja buranaa oli siis tarjolla ja niillä tullaan jatkamaan mitä ilmeisimmin useampi päivä. Buranaa nyt määrättiinkin viideksi päiväksi vakikäyttöön, lähinnä tulehdustakin silmällä pitäen. Toivottavasti tämä kivulian vaihe ei kestä kovin kauaa, kamala katsella kun toista sattuu sattuu ihan oikeasti.

Muilta osin joudunkin toteamaan eilisestä että pska päivä. Mikään muu ei sitten sujunutkaan alkuunkaan ajatellusti. Edellisenä yönä ei juuri nukuttu, spede näet köhi, räki ja märisi kaiken aikaa. Ja tietysti niin että tämä kaipasi seuraa niiden märinöidensä ja köhimistensä lomaan, eli eilen sängystä nousi zombieta muistuttava äiti aamusella pystyyn kittaamaan kahvia mukitolkulla ennen leikkuriin lähtöä. Näitä huonosti nukuttuja öitä alkaa olla niin monta että pikkuhiljaa sen alkaa huomata jo kaikessa olemisessa. Viime yö muuten nukuttiin ihan hyvin, eli toivottavasti se tasaa puntteja tälle päivälle.

Aika oli pitkä kuin nälkävuosi lekurissa vaikka prinsessa onneksi järjestikin ihan suht hyvin äidilleen puuhaa lähinnä kaarimaljojen ojentajana. Lieneekö väsymyksellä osansa, kotimatkakin tuntui kestävän ikuisesti ja kyyti oli hanurista, ukko kun kurvaili ihan normaaliin tapaansa liikenteessä mutta takapenkillä prinsessan vieressä istuessa alkoi itselläkin mahassa velloa. Kotona ei ollut ruoka odottamassa, vaikka olin aamulla hyvin suorasanaisesti ilmoittanut että tekevät ruoan sillä aikaa kun olemme pois. Tämä jos mikä muuten ärsytti väsynyttä ihmistä, mies kun osaa vallan hyvin kokata ja teinikin on sentään köksäpuolella koulussa mutta ei, ruoaksi ukko oli hakenut kaupalta nakkeja ja lihapullia.

Prkl. Lisää ärtymystä oli luonnollisestikin ilmassa suunnilleen heti, teini näet istui kahvittelemassa kaverinsa kanssa ja olohuone näytti siltä että sinne oli pudonnut pommi. Ja jos kohta ärtymysmitta oli eilen laskenut muutenkin suunnilleen nilkkojen tasalle niin voitte vain kuvitella kuinka paljon risoi kun mies tosiaan majoittautui sinne prinsessan viereen makkariin, minä kun olin suunnitellut leikkurissa tekeväni juuri niin. Väsymys, se ei ole kiva seuralainen ei, silloin ärsyttää suunnilleen kaikki.

Lopullisesti pimahdin illalla kun makoilin olkkarissa televisioa tuijotellen ja okei, torkahdellen taajaan, ukko näet tuli kysymään enkö siirry jo vähitellen makkariin. Ai että sitä osaa välillä suuttua ihme jutuista, minä näet rymistin mielenosoituksellisesti yläkertaan tuijottamaan katsomani ohjelman loppuun. Todeten että kas, lopputekstithän ne siinä ruudulla. Nolo. Nolo nolo nolo. No, onneksi nyt on tosiaan yö nukuttu, ärsyyntyminenkin on lähes kadonnut vaikkakin jonkinlainen kaiverrus siitä on edelleen tuolla jossain, ukko näet touhusi illalla kuuden jälkeen tälle päivälle ruoan valmiiksi. Mikä hitto siinä on että sitä ruokaa ei voinut tehdä eilen aamupäivällä? Kysyn mä vaan? Minä kun en todellakaan syö ruoaksi, saati miellä ruoaksi, mitään hiton lämmitettyjä nakkeja. Parempi lienee olla miettimättä, laskee muuten uudelleen nilkkoihin tämä ärsytyskynnys.

Okei joo, tasapuolisuuden nimissä todettakoon että ehkä sitä ukkoakin jännitti prinsessan operaatio samaan tapaan kuin minua viikko aiemmin ukon operaatio ja hänkään ei näin ollen osannut tarttua oikein mihinkään toimeen päivällä. Mutta oli ihan pakko päästä nillittämään tätä asiaa, sen verran näemmä väsymyksen rippeitä on jäljellä edelleen. Vaan nyt, tartun kuulkaa toimeen. Torstaina sain yläkerran siivottua tiptop-kuntoon ja tämän riemun kunniaksi taidan tänään pestä jälleen kerran pyykkikopat tyhjiksi ja leipoa vähän jotain näin hiihtoloman viimeisten päivien kunniaksi.

Teini ei muuten päässyt kirjallisista läpi ja näin ollen hän menee uusimaan kokeen tänään. Eli kyyditystäkin on luvassa. Viettäkääpä oikein mukava lauantai ja se on moro!