Ai ja voi. Irkku kävi lääkärissä, koekaniinin virkaa suorittamassa. Sain siis hormonikierukan ilmaiseksi, kun laittajana toimi kandi. Eli koekaniinina olin. Hyvinhän tuo kävi, ei siinä mitään, mutta kuten arvata saattaa, toimitus kesti hieman pidempään kuin normaalisti. Kaikki kandin siirrot kun kurkkasi myös lääkäri. Sikäli erittäin antoisa reissu, paitsi että säästyi hormonikierukan hinta, samalla tuli hoidettua papakokeen otto. Joka on irkun mielestä aina yhtä koominen juttu.

Kolmekymppisenähän tulee kutsu joukkopapaan. Ja kuinka ollakaan, tuolloin irkku odotti junnua. Eli ei papaa ennenkuin parin vuoden viiveellä, siinä vaiheessa kun irkku sai tarpeekseen luomuehkäisystä ja haki hormonikierukan. Myös kolmevitosena tulee kutsu joukkopapaan. Ja kuinka ollakaan, silloin mahassa piti valtaa Spede. Eli ei papaa. Tällä kertaa viivettä ei tullutkaan sitten juuri yhtään, kun se nyt jo hoidettiin kuleksimasta.

Lääkäri totesi kierukan asetuttua sievästi paikalleen ja irkun vedettyä retongit niskaan, että jos sitten huhti-toukokuulla tarkistuttamaan. Ja sitten viiden vuoden päästä vaihdetaan jos toimii hyvin. Johon irkku totesi, että josko sen iltatähden sitten vielä silloin... Lääkärillä oli hauskaa, muisteli minulle jo aiemmin sanoneensa että nelikymppisenä pyöräytät vielä yhden, hänkin saa sitten ennen eläkepäiviään ennen vielä kerran komuta irkun mahan kimpussa. Veikkaanpa, että ukolla on sanansa sanottavana tähän...

Ja kuulkaa, nyt kyllä tekee kipiää. Kourii ilkeästi, onneksi kipu ei kestä montaa aikaa kunnes tasaantuu. Vaikka myönnettäköön, tottahan silloin kun olet koekaniinin virassa, mielessä käy sekin, että josko se sössi. Tuuppasi kohdunseinästä läpi. Asensi väärään asentoon. Jätti puolitiehen. Teki jotain kriittisesti väärää. Ja pah, tottahan irkku tietää, ettei niin käynyt, mutta ajatus kävi väkisinkin mielessä. Etenkin siinä vaiheessa kun sekä lääkäri että kandi päivitteli irkun kohdun kokoa. Valtavan syvä. Tai siis pitkä. Tai mikä lie. Mutta onko se ihme, siellä on ollut kävijöitäkin ihan pikkuisen enemmän kuin keskiverto suomalaisella äidillä... Vilkkaampi meno kuin Helsingin rautatieasemalla. Tai no ei kai sentään, se lienee liioittelua.

Ja nyt, menen keittelemään itselleni päiväkaffeet, on niin rauhallista ja hiljaista kun Spede on kuutamolla ja junnu kerhossa. Pitäkäätten hauska päivä, koetan josko saisin iltapäivällä aikaiseksi laitella niitä eilisiä tarjoiluja, kun muistin sentään kuvankin ottaa. Se on moro!