Ja nyt on kyllä pakko todeta, ettei se päätös sinne Särkänniemeen menosta eilen niin huono ollut. Rehellisesti sanottuna, ilman puolesta päätös oli loistava, sillä siellä kävi niin ihana tuuli koko ajan, että tämä akka nautti suunnattomasti istuskelusta milloin missäkin päin, varjokohdissa siis, ja ihan pelkästään lasten touhujen katselusta. Ja sitähän riitti. Prinsessa osoittautui tätinsä kaltaiseksi hurjapääksi, oli sopivasti kasvanut keväisen koulutarkastuksen jälkeen muutaman sentin ja ylitti 120 sentin rajan.

Niinpä meidän hurjapäämme nähtiin veljensä seurana paitsi Hurrikaanissa (ihan yes äidinkin mielestä) myös Korkkiruuvissa (yöööök) johon olisi pitänytkin sitten päästä useampaan kertaan neitosen. Junnu nyt keikkui kaikissa laitteissa joihin pääsi, vauhtimatoa lukuunottamatta. Näytti nuoren miehen suurin ongelma olevan jonot laitteisiin, ei olisi millään malttanut odottaa niihin pääsyä, ja siksi mm vauhtimato jäi pois listalta kun herra nuori herra ei kertakaikkiaan halunnut jonottaa siihen. Hyvä niin, isähän sinne olisi joutunut pojan kanssa menemään.

Tällä kertaa äiti skippasi jopa kantti x kantti autot. Ja kyllähän se on pakko myöntää, että kotiin kun tultiin niin olo oli luokkaa raatokärpänen, loppuajasta alkoi jo käveleminen huvipuistossa aiheuttamaan supistuksia tasaiseen tahtiin. Kotona heitin sitten sohvalle selälleni, enkä enää liikahtanutkaan ja sama linja tulee olemaan tänään. Ei viitsi riskeerata nyt enempää, johan tässä on tarpeeksi tälle kesälle itseään rassattu.

Kotimatkalla poikettiin hakemassa miehen magneettikuvatkin, kuka hitto niistä lausunnoistakaan mitään ymmärtää, täyttä hepreaa, mutta lopputulos on se, että jotain vikaa siellä miehen selässä on kahden nikaman välissä. Pakkohan se kummallinen sana oli netistä tarkistaa mikä nikamavälin yhteyteen oli laitettu, ja suomennos on sen verran monimuotoinen, että kyseessä on siis joko rappeuma, rappeutuma, vaurio tai tuhoutuminen. Just. Eli yhteenveto selän osalta, lääkäri osannee sitten maanantaina sanoa mikä ja mitä tehtävissä.

Nyt pitää taas rientää, soltut sieltä kantavat valtavia kuormia kotiin öiseltä matkaltaan ja niin, minulla on aamukahvikin kesken.