Jopa tulikin nukuttua! Ja hyvä niin, viikolla tuntuu unet jäävän vähiin vaikka kuinka koettaa mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Aikakin menee siivillä, tuntuu että jatkuvasti on joko aamu tai ilta. Hulinaa, ja paljon eikä sitä millään tavalla vähennä aamusta iltaan taustaäänenä kuuluva BB!

Emme sitten lähteneet sinne reissuunkaan, mies kun sai uuden fysiatriajan alkuviikosta kiropraktikolla käydessään ja se osui juuri sopivasti torstaille. Kotomiestäkään ei olisi tainnut löytyä, anoppi on vältellyt irkkua kuin ruttoa koko viikon. Ei puheluja, ei piipahduksia eikä naamiskommentteja. No, toivottavasti anoppi on nyt saanut viettää lomansa juuri haluamallaan tavalla ja on virtaa täynnä kun loma loppuu maanantaina. Silti, jotenkin olisin toivonut että tämä olisi edes kerran vuoden aikana voinut ottaa lapsia hoitoonsa mutta ilmeisesti se kerta olisi ollut silloin aiemmin kesällä kun reissussa olimme. Tai olisi ollut nyt kun emme kysyneet, jos olisimmekin tuolloin kysyneet niin en usko että olisi onnistunut. Toiset ihmiset vain on niin hankalia, minkä sille teet.

Ukon lääkärireissu torstaina kesti taas tunnin verran, oli väännetty, käännetty ja venytetty suuntaan jos toiseen. Lääkäri laitteli lähetteen fysioterapiaan jonka toivotaan tuovan avun vaivoihin, lonkassa on kuin onkin nestettä ja muilta osin vaivat on edelleen kysymysmerkkiä. Siinä määrin merkillisenä vaivaa pidetään että fysiatri oli kysynyt saako hän jakaa ukon tietoja ortopedille jolla ukko aiemmin kävi. Sairaslomaa jatkettiin kolmella viikolla ja diagnoosikohtaan kirjatti aiemman yhden numeroiden ja latinalaisen litanian yhdistelmän lisäksi vielä toinen litania, ei hajuakaan mitä niistä kumpikaan tarkoittaa.

Lääkäröinnitkään eivät silti lopu vielä tähän, fysiatri tahtoo nähdä ukon uudemman kerran parin viikon päästä nähdäkseen onko muutosta voinnissa tapahtunut. Sen verran kiropraktikosta oli apua, että leposärky on nyt pois ja ehkä osansa tekee myös kortisoonipiikki jonka mies aiemmin sai. Eripari lonkat tällä silti on, kipeän puolen liikkuvuus on ollut aiemminkin huonompi ja nyt se on vielä huonontunut ennestään. Hassua.

Oman lisäongelmansa tuottaa mökkeily. Sinne kun olisi jollain ilveellä pakko suoriutua vielä kerran tänä syksynä mutta pahalta näyttää, millä sinne ukon kuskaa kun tämä ei pysty edelleenkään istumaan kymmentä minuuttia kauempaa. Ihan oma lukunsa onkin sitten se tosiasia, että irkulla ei ole enää tähän aikaan vuodesta mitään erityisempää hinkua lähteä mökille tenavien kanssa, vaatetta kun saa varata mukaan reippaasti. Katsellaan, tänä viikonloppuna emme ainakaan lähde vaikka joku siitä maksaisi.

Junnun kanssa taisteltiin torstaina läksykirjojen parissa, pojalla oli isoja ongelmia saada kolmoset näyttämään kolmosilta. Lopulta keksin hokea tälle muistikaavaa pallo-piikki-pallo ja kappas, parin rivin jälkeen junnu oli jo aivan mestari kolmosien kanssa. Seuraavaksi otamme harjoittelun alle kakkosen, siitä ei ole tullut lisäharjoituksia koulusta mutta epäselvä sekin on. Ensimmäiset aakkosetkin on opeteltu samoin kuin niiden yhdistämistä eli a, i ja u on hallussa. Enpä muistanutkaan kuinka paljon äidiltä vaatii hommaa ekaluokkalaisen koulutehtävät.

Lenssu jyrää edelleen mutta näyttäisi siltä että se olisi hieman helpottamaan päin. Spede joka välillä jo tokeni taudista sai uudelleen nuhan ja junnu on ollut aika tukkoinen aamuisin. Onneksi yöt on silti olleet nyt rauhallisia, on niin kiva kun saa nukkua yöllä. Päivisin sitten ei olekaan ehtinyt edes oikaisemaan, spedestä on kehkeytynyt täysipäiväinen terroristi. Joka paikkaan rymistellään ja kieltoja ei oteta kuuleviin korviin, joka asiassa pitäisi saada tehdä oman mielen mukaan ja isommatkin on helisemässä tasaisin väliajoin speden kostaessa milloin mikäkin kokemansa muka-vääryys. Veikkaanpa että tänä syksynä meillä käydään vielä monta tahtojen taistelua, irkku kun ei tule olemaan se joka antaa tässä kohtaa periksi.

Tälle päivälle ei ole vielä pahemmin suunnitelmia tehtynä. Ruokaa, pyykkiä ja siivoilua on toki luvassa kuten joka päivä, mutta muilta osin irkulla ei ole hajuakaan mihin suuntaan päivä vielä menee. Isommat lähti eilen isälleen eli sakkiakin on vähemmän, junnu ja prinsessa juhlisti rauhallista aamua heräämällä aikaisin ja toteamalla irkulle että "nuku vaan vielä äiti, me otetaan spede yläkertaan". Jostain kumman syystä irkku kokee kyseiset lausumat hyvin vaarallisiksi joten pakkohan se oli nousta. Tästä suivaantuneena kaksikko puki vaatteet päälleen ja lähti läheiselle kentälle touhuamaan joten aamukahvit on nautittu suhteellisen mukavan hiljaisuuden vallitessa,

Ja nyt irkku siirtyy suunnittelemaan tämän päivän ruokapuolta. Kai se on uskottava, ettei se sapuska pöydälle ominpäin loikkaa joten se on moro ja viettäkää mukava lauantai!