Tai paremmin taitaisi sopia uuvahtanutta aamua. Toisinaan kun irkkuun iskee pikkupirulainen, eilen tuli valvottua ukon kanssa liki kahteen. Palkitsin itseni illalla parilla sidulla ja parilla olusella, tiedä miten aika niin nopiaan menikin blogeja selatessa, ukon kanssa BB-talon asukkaita tuijottaessa ja jutellessa. Eikä auttanut vaikka kuinka nätisti koetin puoli seitsemältä äitiä tiukasti tuijottavaa spedeä puhuttaa nukkumaan vielä hetken. Ehei, spede murisi arvostelevaan sävyyn sängystään ja eihän siinä muu auttanut kuin nousta kiltisti pystyyn.

Muutenkin eilinen meni suitsaitsukkelaan, aamupäivällä heivasin keittiön pöydän ja penkit nurin ja pesin ne joka puolelta, kumma juttu kuinka sitä ruokaa ja muuta vastaavaa möhnää päätyy alapintoihin. Päälle otin ja pesin hellantaustan, tai no, siellä nyt kummemmin mitään pestävää ollut mutta pesin nyt kuitenkin, manailin tiskikoneen alustaa jonka pesu kanssa houkutti kovin mutta jonka siirtäminen on niin kova urakka että sitä ei tule tehtyä kuin joskus todella harvoin. Lopuksi konttasin keittiön lattian sienen ja rätin kanssa ja jopa sieltä irtosikin likaa. Ei se pelkkä mopin heiluttelu lapsiperheessä lattioita kunnolla puhtaana pidä millään.

Ja voi hitto, kuinka kaipailinkaan koiruutta. Imurointitarve toki väheni omalla tavallaan koiruuden kuoltua mutta samaan aikaan se lisääntyi paikoitellen. Ennen se luonnonmukainen imuri kun säntäsi keittiöön komennosta siivoamaan lapsilta pudonneet makaronit, riisit ja muut vastaavat pöydän alta, nyt ne on siivottava itse.

Arvaahan sen, kun vauhtiin pääsin, ei se ottanut hiipuakseen millään. Keittiön jälkeen syöttelin speden, laitoin toisen nukkumaan ja siirryin tuulikaapin kimppuun. Meillä on tuulikaapissa se mikä lie kurastopparimatto ja eihän sitä tule sieltä otettua pois ja pestyä alustaa kuin joskus tosi harvoin. Eilen oli se tosi harvoin ja voi yök mikä lika lattiasta irtosikaan. Ja taas tuli mieleen se ihana koiruus, maton pohjassa kun oli parissa kohdassa koiruuden karvoja tiiviinä lauttoina. Teki melkein pahaa harjailla ne pihalla irti siitä. Luulenpa, että nyt niitä ei löydy kuin enää korkeintaan vaatehuoneen uumenista, jos sieltäkään.

Lopuksi hinkasin vielä eteisen lattian, siinä pannupizzojen paiston lomassa. Ohje on ollut jo aiemmin tutkailun alla ja suunnitelmissa testailu ja kyllä, hyvää oli. Aivan varmasti teen toistekin tuolla ohjeella. Lisäksi sain loputkin pyykit pestyä koreista, mikä on tietysti ihan hiton in ja pop, tosin eiköhän niihin koppiin jo tänään taas kerry pestävää. Perkule, kyllä se on niin että jos irkku joskus lotossa voittaa niin ensimmäinen ja ainoa luksusjuttu minkä irkku hommaa, on pesulapalvelu. Eikä mikä tahansa pesulapalvelu, vaan sellainen jossa pyykit haetaan kotoa ja tuodaan viikattuina takaisin. Ihan hieman olen kyllästynyt pyykkäämiseen, siis I-H-A-N hieman.

Iltapäivällä ukko lähti kyläilemään speden ja junnun kanssa siskollaan, irkku jäi lepuuttamaan lihojaan sohvalle prinsessa seuranaan. Tarkoitus oli kiskaista päiväunoset mutta tietäähän sen, ei uni käskemällä tule. Kymmeneksi minuutiksi onnistuin torkahtamaan, siinä se. Ukon palattua ei mennyt kauaa kun junnu ja prinsessa lähti kaksin mummulle, ukko saatteli nämä ison tien yli mummun soitettua ja kysyttyä heitä kylään. Mukavaa kun mummu asuu noin lähellä, harmillista, että tuo ei kuitenkaan tapaa lapsosia kuin kerran kuukauteen jos aina sitäkään.

Speden kummisetä tuli piipahtamaan, spede rouskaisi varoiksi kummisetääkin reiteen kun toinen ei tajunnut heti ottaa syliin. Hassu vauva. Aamupäivällä isompia poikia hakemaan tullut exä aiheutti jälleen kerran pelkällä läsnäolollaan järjettömän kauhuparkukohtauksen, kummisetää spede ei ole koskaan vierastanut. Lähes samoilla ovenavauksilla kummisedän kanssa paikalle porhalsi myös mummu junnun ja prinsessan kanssa. Nämä kun olivat päättäneet keskenään että nyt mennäänkin mummulle yöksi. Junnu oli innosta soikeana, sen verran harvassa tämän yökyläilyt on että itsellekin tuli hyvä mieli kun toinen nautti niin kovasti pääsystään.

Kahdeksan kanttiin illalla totesimmekin ukon kanssa olevamme liki kaksin. Spede ja vielä poikaystävällään iltaa viettävä teini olisi ainoat seuralaisemme yön yli. Speden mentyä nukkumaan ei kulunut aikaakaan kun teiniltä tuli viesti ettei tahtoisi tulla kotiin yöksi mutta olisi tulossa käymään nyt kuitenkin kotona. Teini pyörähti kotosalla ja lähti takaisin poikaystävälleen. Kymmeneltä illalla totesimme todellakin olevamme liki kaksin kotona. Hassua! Mitenkähän ollenkaan mahdamme aikanaan osata olla ihan vain kaksin kun nytkin tuntui ihan hölmöltä herätä aamulla ilman normaalia junnun pulinaa...

Jahas, aamukahvitkin tuli juotua tässä selostaessa ja mikähän hiton virtapiikki irkkuun ollenkaan on iskenyt, kun nyt olisi ihan sellainen olkkarin ikkunanpesu-fiilis... Onneksi aurinko paistaa ikkunaan, ennen puoltapäivää sitä EI voi pestä, tarkoitus kun oli ottaa tämä päivä ihan vain lötköttelemällä. Ei ihan siltä nyt tunnu, että maltan lötkötellä. No, katsellaan, siirryn nyt speden aamusapuskatarjoilun pariin. Se on moro ja viettäkää rentouttava pyhäpäivä!